12.7.2015

Kevät toi, kevät toi muurarin...

Kuten aikanaan jo Tapio Rautavaarakin sen tiesi (kuuntele tästä Muurari), tuppaa kevät aina tuomaan rakennustyömaille erilaisia kädentaitajia. Tuon mainitun muurarin lisäksi tulossa olisivat kuulemamme mukaan ainakin maalari (eli minä) ja hanslankari (muurarin apupoika eli Oliver), ja onpa meillä yksi rantojen hampparikin näkynyt, itseään lautapojaksi ehdottamassa. Siitä ei kauppoja ainakaan tässä vaiheessa syntynyt, mutta koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Tällä hampparilla oli kuitenkin kaunis ajatus, hän voisi kyllä tehdä ettei emännän itse tarvitsisi, kiitos siitä joka tapauksessa!

Mutta siis muurari. Jo hankkeen varhaisessa suunnitteluvaiheessa meille oli selvää, että maalaiskeittiöön kuuluvat niin leivinuuni kuin puuhellakin, joille myös tarvittava tila talosta luontevasti löytyi keittiön ja olohuoneen välistä. Lisäksi meitä houkutti ajatus perinteisestä peltikuorisesta pönttöuunista, jonka paikaksi valikoitui makuuhuoneen ja vierashuoneen välinen nurkkaus. Pönttöuunin toteutuminen oli useampaan otteseen mietinnässä, kyllä vai ei, mutta lopulta ehkä tunne voitti järjen, ja sellainen päätettiin tehdä.

Muurarin tulosta tehtiin kaupat jo viime kesän puolella, kun vanhempieni naapurissa asuvan Hannan perheeseen sellainen sattumoisin kuuluu. Suositukset sekä referenssit vaikuttivat oikein hyviltä, ja kun ensitapaamisestakin syntyi vallan hyvä fiilis, niin kolmen viikon muurausurakka merkittiin kalenteriin noin vuotta aikaisemmin. Tuossa vaiheessa meillä oli haaveestamme vain suttuinen lehtikuva (alla), mutta sillä päästiin hyvin liikkeelle, ajatuksesta saatiin kiinni, ja meille muodostui jo hyvin luottavainen olo - joka ei muurausprosessin myötä sittemmin joutunut kertaakaan koetukselle, niin mainiosti kaikki sujui!

Jotain tähän tyyliin sen olla pitäisi...

Muurarin tuloon valmistautuminen meidän puoleltamme tiesi paitsi saamamme ostoslistan kilpailuttamista ja hankkimista, myös uuninluukkujen kunnostusta. Leivinuunin luukku meillä oli vanhasta talosta omasta takaa, ja puuhellan luukut otimme talteen luvan kanssa tuttavan purkutalosta kuistilta lojumasta. Yhdet pönttöuunin luukut olimme löytäneet tontillamme sijaitsevan riihen alta, ja kuin ihmeen kaupalla ne sattuivat olemaan juuri suunnitellun 70cm halkaisijaltaan olevan uunin luukut, jopas sattui! Osin aika hurjassakin kunnossa olleiden luukkujen kunnostustyöhön käytiin aseena poranterään kiinnitettävä teräsharja, jonka olimme Rakennusapteekin käsikirjasta oppineet olevan sopivan hellävarainen käsittely tähän puuhaan. Ja aika kätevästi se kävikin, vai mitä tuumaatte?

 

Puuhellan kansilevyn olimme sentään ostaneet valmiiksi kunnostettuna Porvoon Wanhasta Rautakaupasta!

Muurarin saapumiseen sopivaksi oli ajoitettu myös Oliverin alkava kesäloma, jonka missio oli yksinkertainen - tehdä mitä muurari käskee! Luottotavarantoimittajamme, Pälkäneen Rautian, kuski kovasti toivotteli onnea urakkaan, olisihan edessä sisään kannettavaksi n. 20 000 kiloa tavaraa tiilien ja laastin muodossa. Itsekin olin pienesti kevään mittaan vihjaillut kuntosalikäyntien olevan mahdollisesti hyvä ajatus, mutta hanslankari vakuutti urakasta selviävänsä, ja niin myös teki - iso käsi Oliverille siitä hyvästä, well done! Samalla iso kiitos myös tiilipoikana toimineelle isälleni, jälleen kerran!

Ja näin se homma eteni;

Alkumetreillä




Miten kaunis voikaan olla hyvin mietitty piippu!
 
Puuhellaa pukkaa!
 
Leivinuunin sydämeksi luonnonkiveä
 
Leivinuunia pukkaa

Välipohdintaa, romanttista vai kulmikkaampaa tyyliä?
Tiilenleikkaaja työssään

Siitähän syntyy huuva!
 
Puuhella ja leivinuunin luukku keittiöstä katsottuna, huuvan alla tila myös kaasuhellalle.
 
Leivinuuni ja hormi olohuoneesta katsottuna
 
Muurausurakasta jäi tällä erää puuttumaan makuuhuoneen pönttöuuni sekä pintojen viimeistely antiikkilaastilla, mihin varattiin jälleen aika ensi vuoden kesäkuulle, ehtiihän sitä silloinkin.
 
Mutta siis kertakaikkiaan - olisimmeko meille täydellisempää puuhellaa, leivinuunia ja piippuja voineet mistään muualta saada? Kuten muurarille itselleenkin totesin, meille tuli niin kauniit tulisijat, että edelleen itkettää kun niitä katsoo - valtaisan suuret kiitokset, Uunimuurari Petteri Stubb!
 
 
Ja niin, jos kevät toikin muurarin kollegoineen, niin pääskyhän se vasta onkin varma kesän merkki - vaikka sitten pirtin nurkassa pesimässä...!
 
 


1.7.2015

Here we go again!

Blogihiljaisuuden selittely näyttää nykyään olevan kaikkien blogikirjoitusteni päällimmäinen viesti... Tällä kertaa syynä ei ole se, etteikö olisi tapahtumia kirjoitettavaksi, vaan yksinkertaisesti tekemisen valtava määrä! Kevät on ollut kiirettä niin palkkatyössä kuin täällä tontin työleirilläkin, vapaa-aika on jäänyt aika tavalla nollaan, eikä kaiken kiireen keskellä ole ehtinyt eikä jaksanut istua koneen äärelle kirjailemaan kuulumisia. No, kesälle riittää kyllä vielä paljon kerrottavaa, kaikki vaiheet kuvataan ja kirjaillaan muistiin kun vaan keretään!

Talven ja kevään mittaan tuli tehtyä paljon ajatustyötä projektin edistämisen tiimoilla, ja suunnitelmat kirkastuivat pääasiassa talon ulkopuolisia osia koskeviksi. Meneillään olevan rakennuskauden tavoitteina ovat siis hirsirungon ulkopuolista lisäeristämistä varten tarvittavan ulkorungon rakennus, seinäeristeiden puhallus sekä ulkoverhoilu maalauksineen. Katon osalta työtä teettävät räystäät ja muu rakenteen viimeistely ennen varsinaisen vesikaton asennusta. Myös kuistien rungot on saatava sille mallille, että kattomies pääsee tekemään niiden vesikatot, muutoin niiden edistäminen on kiinni muusta ehtimisestä. Sisäpuolella tehtävää on vähintäänkin puuhella-leivinuunin, pönttöuunin sekä piippujen ja palomuurien muuraus. Ja kun talvella tilatut ikkunat ja ovetkin saadaan asennettua, alkaa pytinkimme toivottavasti pikkuhiljaa näyttää ihan oikealta talolta!

Kuluvan kesän lomat, kuten jo kolmen edellisenkin vuoden lomat, olemme pyhittäneet pytingille. Tänä kesänä jopa siinä määrin, että Oliver on ottanut töistä palkatonta vapaata ja laittanut yrityksensä hyllylle kesä-heinäkuun ajaksi, jolloin aikaa raksailulle jää kokonaiset yhdeksän viikkoa! Julma totuus kun on, että jos itse tienaa vähemmän kuin mitä raksamies maksaa, niin silloin kannattaa painaa itse hommia vaikka sitten apumiehenä tiiliä ja lautoja kantamalla. Itselläni "lomaa" on seitsemän viikkoa, joten toiveissa on ehtiä itse tekemään aika paljonkin! Ja jo kuluneiden kahden viikon perusteella voimme todeta, että tekemisen meininki on aika paljon totisempaa kuin koko projektissa tähän saakka, huh sentään.

Muttamutta. Ennenkuin mennään sen syvemmälle tämän kesän tekemisiin, palataan vielä kevään ensimmäisiin askeleisiin. Perustusten teon aikoihin tontilla tehtiin louhintatöitä, kun talon kellaritilaan tulevan teknisen tilan tieltä räjäytettiin pienesti kalliota. Syntyneet kivi- ja maakasat ovat lojuneet nurkissa nyt muutaman vuoden, ja ennenkuin niitä lähdettäisiin sen enempää tontille pengertämään, oli syytä ottaa talteen kiveä suunnitteilla olevaa vierasparkkipaikkaa reunustavaa kivimuuria varten. "Ottaa talteen" on tosin ehkä hieman väärä ilmaisu, oikeammin siis kuskata kivet toiselle puolelle tonttia ja rakentaa muuri, ei kai sitä sen enempää kannata ihmettelemään jäädä?

Isän kaivurista on jo monta kertaa projektin varrella ehditty iloitsemaan, ja niin tälläkin kertaa. Vaikka kottikärryhommat sopisivatkin perinnerakentamisen henkeen paremmin, niin selkä kyllä kiittää kaivuria kivien siirtämisestä tontin toisesta päästä toiseen. Ja kas näin tämä homma toimi;






Ja ohoh kun syntyikin näppärästi pientä kaunistusta vierasparkkipaikan ympärille, tuntevat sitten vieraat olonsa tervetulleeksi, toivomme. Ei muuta kuin tähän suuntaan siis!