18.12.2017

Sisustuksellisia suunnitelmia

Kas kun edellisestä blogitekstistä onkin jälleen vierähtänyt aikaa, itseänkin ärsyttää ja ihan hävettää saamattomuuteni. No, on ainakin mistä taas tarinoida!

Rakennuskauden 2017 tavoitteeksi asetimme käyttöönotto- eli muuttolupaan saakka pääsemisen. Nyt, vuoden loppumetreillä, ei siellä vielä olla, mutta ei välttämättä kovin kaukanakaan. Ensi vuoden alkupuolella tai viimeistään kevään korvalla tavoitteessa saatettaisiin olla, joten pidetäänpä peukkuja! Aiempina vuosina raksa on pistetty pakettiin ja talviteloille viimeistään lokakuun lopulla, mutta tänä vuonna työmaalla tapahtuu edelleen, ja taitaa tapahtua koko talvenkin yli. Yleensä olemme tässä vaiheessa vuotta olleet vähintäänkin valmiita talvitauolle, mutta tänä vuonna muutamastakin syystä olemme ihan ihmeesti jaksaneet; Oliver jätti lokakuun alusta toisen työnsä ja samalla viisi vuotta jatkuneen kuusipäiväisen työviikon, ja tekee nyt vähän kohtuullisemmassa määrin töitä omassa yrityksessään, jonka vakiintuneeseen toimintaan uskalsimme vihdoin riittävästi luottaa. Toisekseen toinen perheen moottoripyöristä vaihdettiin loppukesällä autoon, minkä seurauksena syksyn sateissa kulkeminen työmaan ja arkielämän välillä on olennaisesti helpottunut. Kaupunkiarjessa ei autolle juurikaan ole käyttöä, mutta raksan osalta joudun väkisinkin liputtamaan yksityisautoilun puolesta, ihmeesti ollaankin tähän asti pärjätty ilman!

Mutta sitten otsikon aiheeseen eli sisustuksellisiin suunnitelmiin. Jos joku asia projektin alusta saakka on ollut kirkkaana mielessä, niin se on talon tulevan sisustuksen tunnelma! Ensimmäiset sisustusesineet, maalaisromanttisen henkiset tyynynpäälliset, ostin taloa silmällä pitäen elokuun lopussa 2011 - noin kuukausi projektiin lähtemisestä siis. Pitkään ovat saaneet omaa paikkaansa odottaa! Muutakin pientä ja vähän isompaa on ajan mittaan matkaan tarttunut, niin kaappikelloa  kuin sivustavedettävää sohvaakin, sekalaisia tekstiilejä, pikkunaulakoita, ja kauniisti paketoituja käsintehtyjä lissabonilaisia saippuoita, joiden paikka tulee olemaan pikkuruisessa portaidenalus-wc:ssä. Oliver välillä pudistelee päätään hullutuksilleni, mutta samaan aikaan taitaa kuitenkin vähän myös tykätä... Emännän onneksi myös isäntä on sisustamisesta kiinnostunut, ja taiteellisen työn tekijänä omaa hyvän silmän esimerkiksi värien yhdistämiseen ja erilaisten asioiden mittasuhteisiin, ja niinpä myös tällä talon rakentamisen saralla päätökset tehdään yhdessä ja sulassa sovussa - ainakin melkein aina. Ja silloin kun ei, niin viisas mies tietää milloin kannattaa antaa vaimon sanoa se viimeinen sana. Nih.

Tärkeä asia vanhaa taloa sisustaessa ovat mielestämme värit. Sisustuslehtiä tiiraillessa ja kaupoissa kierrellessä näkee ylettömän paljon valkoista maalaisromantiikkaa, johon yhdistetään villisti beigeä ja harmaata, kun oikein halutaan väreillä ilotella. Kaunista toki, mutta meidän makuumme vähän liian yksitoikkoista. Valkoista tulee toki olemaan meilläkin paikoitellen, esimerkiksi kuistien ja kylpyhuoneen seinä- ja kattopaneeleissa sekä ovi- ja ikkuna-aukkojen vuorilaudoituksissa, myös muutamissa vanhoissa huonekaluissa. Muita värejä paletilla tulevat olemaan mm. kuistien perinteen mukaiset siniset lattiat, vieras- ja makuuhuoneiden punaiset lattiat (joita en malttaisi ollenkaan odottaa!) sekä melko voimakkaan kuviolliset tapetit. Koskaan aiemmin en mihinkään kotiini ole halunnut tapetoituja seiniä, kun taas tähän taloon ei mitään muuta pintamateriaalia voisi kuvitellakaan! Muutamissa huoneissa tulevat vanhat hirret jäämään näkyviin, ja helmi- ja antiikkipaneeleille on niillekin paikkansa, mutta pintamateriaaleissa isoimman roolin tulevat ottamaan perinnetapetit. Miten mahtavaa onkaan ollut päästä vihdoin tähän valintojen vaiheeseen, jossa olemme kuin ihmeen kautta päätyneet valitsemaan lähes pelkästään vaaleanpunakukkaisia tapetteja - ihan itseäkin ihmetyttää (ja kaikenlaisen katu-uskottavuuden puolesta myös huolestuttaa)!


Kotimaisen Pihlgren ja Ritolan mallistoista ylimpänä Kirsikkapuu (vierashuone,
alhaalla vasemmalla Hyasintti (eteinen) ja oikealla Taikayö (olohuone).

Englantilaisen William Morrisin Leicester, joista vaaleampi vasemmanpuoleinen
keittiöön ja tummempi oikeanpuoleinen makuuhuoneeseen.

Sisustukseen kuuluvat tietysti myös erilaiset käsityöt, ja emännällä pitääkin kiirettä, kun pitää kirjoa ja kutoa kaikenlaista, ja virkkaamaankin pitäisi vielä opetella! Talon vanhoista huonekaluista monet vaativat "pientä laittamista" nekin, joten tekemistä ei pidä meiltä puuttuman lähivuosina, sittenkään kun talon puolesta alkaisi ehkä olla hiljalleen valmista. Välillä sitä miettii, että voisiko sitä itsensä päästää tälläkin saralla vähän helpommalla, mutta jos tekemisestä tykkää ja sietää sujuvasti keskeneräisyyttä ja pientä sekamelskaa, niin ei kai? Välillä meiltä kysytään, miten enää osaamme sitten ollakaan kun talo on valmis, ja tekeminen loppuu? Mutta ei siis ole loppumassa, ei tässä elämässä...

Työmaalla ei vielä mikään ole niin valmista, että sisustusta pääsisi laittamaan paikoilleen, siksipä huonekohtaisiin sisustuksellisiin valintoihin tullaan blogin puolella perehtymään paremmin sitten hieman myöhemmin. Niin valmista kuitenkin on että sisustushulluus meinaa viedä mennessään, enkä tällä erää muuta tekisikään kuin kiertäisi sisustuskauppoja ja sirottelisi ympärilleni jos ja jotakin kaunista ja ihanaa. Mutta ei, vielä pitää malttaa. Selvää on kuitenkin se, että joulun alennusmyynneistä tulen ostamaan joulukoristeita niin paljon kuin kukkaro kestää, sillä molempien perheille on ilmoitettu että vuoden päästä jouluna meitä ei omasta talosta saada muualle lähtemään. Tämä joulu tulee vielä menemään sinne tänne ajellessa, mutta seuraavana aion sitten istua koko joulun omassa pirtissä joulukuusta ihastellen, glögiä maistellen ja joululauluja jollotellen. Sitä jaksaa kun on mitä odottaa. Ihanaa joulun aikaa, ystävät!

Tautalla häämöttaa ihan oikea keittiö!

Myös ensimmäiset keittiön panelit ovat paikoillaan,
alkaa homma hahmottua!