Asumista ihan luvan kanssa

Edellisestä blogitekstistä on vierähtänyt lähes vuosi, ja voisi sanoa, että aikamoinen vuosi on ollutkin! Edellistä tekstiä viime vuoden tammikuussa kirjoitellessani en vielä aavistanut, että seuraavalla viikolla aukeaa haettavaksi juuri se työpaikka, jota kaikki nämä vuodet olen puoliksi vitsillä odottanut aukevaksi, ja jonka vielä onnistun 50 hakijan joukosta saamaan. Työpaikan saanti käynnisti melkoisen ketjureaktion, ja tällä kertaa koneen ääreen istahtaessani en voi kuin hämmästellä miten hienosti asiat ovat järjestyneet meille molemmille. Kotielämä on muuttanut kaupungista maalle ja pienestä kerrostalokaksiosta isoon omakotitaloon, työelämä Helsingistä Tampereelle, melkoinen muutosten vuosi!

Mainittu työpaikka tuli vastaan hieman suunniteltua aiemmin, ajatuksenamme oli ollut ryhtyä työnhakuun vuoden -18 syksyllä, talon kanssa tavoitteena oli käyttöönottoluvan saanti kesän loppuun mennessä, tai siihen suuntaan. Sopivia työpaikkoja ei kuitenkaan kasva joka oksalla, joten haettavahan se oli, ja kun alkuvuodesta alkoi näyttää siltä, että ainakin toisella meistä on pian muutto edessä, oli rakennustöihin pistettävä pienesti vauhtia. Olihan talossa jo lämpöä, vesi tuli ja meni, ja kun samoihin aikoihin alkoivat talon pesutilatkin valmistua, näytti tilanne jo ihan mahdolliselta, mitä sitä paljon muuta tarvitseekaan! Kun vielä sopivasti Helsingin päässä asuvat talon isännän vanhemmat olivat lähdössä kevään korvalla parin kuukauden Euroopan reissuun, loksahtelivat palaset paikoilleen kuin itsestään - Helsingin vuokra-asunto sanottiin irti maaliskuun loppuun, tavarat pakattiin muuttolaatikoihin ja oman talon tekniseen tilaan säilöön, Oliver muutti vanhempiensa asuntoon kevään ajaksi, ja piti yrityksensä, tatuointistudion, Helsingissä vielä kesäkuun loppuun, muuttaakseen sen kesän lopulla Tampereelle. Näin kirjoitettuna kuulostaa mutkattomalta ja mukavalta, ja monessa mielessä on sitä ollutkin, mutta samaan aikaan myös työlästä, kiireistä, jännittävää ja stressaavaakin.

Käyttöönotto- eli muuttolupaan asti ei taloa ihan kesän loppuun mennessä saatu, mutta marraskuussa sitten kuitenkin. Tässä kohtaa uskaltaa ehkä jo ääneen sanoa, että vaikka virallisesti ollaankin asuttu emännän 1,5 kilometrin päässä asuvien vanhempien luona tämä "siirtymäaika", niin kyllähän sitä käytännössä on tullut asuttua täällä kovastikin keskeneräisessä omassa talossa. Emännän muuttaessa taloon huhtikuun alussa jätti asumisviihtyvyys vielä melkoisesti toivomisen varaa, mutta näissä hommissa reipas asenne ratkaisee, ja hyvin on pärjätty.

Koska ensimmäinen puoli vuotta talossa asumista tapahtui ikäänkuin viranomaisilta "salaa", pidettiin asumisen kanssa matalaa profiilia siinäkin mielessä, että käyttötavaroita otettiin muuttolaatikoista esille vain se pakollinen - pari lautasta, pari lasia, kahvinkeitin ja mikroaaltouuni. Muuttotarkastusta ajatellen talo ei näin olisi liian asutun näköinen, minkä lisäksi kaikki taloon levitelty tavara olisi rakennustöissä vain tiellä, sillä rakennustyömaahan tämä edelleenkin on ollut, kovin kodikkaaksi tätä ei vielä ole päässyt kehumaan. Tähän päivään saakka mm. vaatehuolto on ollut aika huonolla tolalla, joten noin yhdeksän kuukautta kestäneen pahvilaatikoista elämisen jälkeen juuri päättyneellä joululomalla ahkeroitu vaatehuoneen säilytysjärjestelmä tuntuu kieltämättä aika ylelliseltä...

Vuosien uurastuksen jälkeen muuttoluvan saanti marraskuussa tuntui melkoiselta voitolta, ja nyt uskaltaa luottaa siihen, että talo jossain vaiheessa ihan oikeastikin valmistuu! Rakennusluvalle jouduimme tosin hakemaan kesällä jatkoaikaa viiden vuoden aikarajan täyttyessä. Kahta lisävuotta haimme, ja kolme meille myönnettiin, kai rakennusvalvonnassakin oltiin sitä mieltä, että ei tässä nyt enää hötkyilemään kannata alkaa (eli ei ne sitä kuitenkaan kahdessa vuodessa valmiiksi saa...) Näin ollen lopputarkastus tullee asettumaan vuoteen 2021, jolloin projekti täyttää juurikin sen kymmenen vuotta - kymmenen vuoden projektistahan tässä ollaan kaikki nämä vuodet puhuttu. Kertauksena pääkohdittain kuluneet vuodet projektin parissa;

• kesällä 2011 alkaa talon tyhjennys ja sisäosien purku vanhalla paikalla, jatkuen leppoisaan tahtiin talven yli, samalla kun mietitään mitä talon kanssa lopulta tehtäisiin
• 2012 löytyy unelmien tontti, mikä sinetöi siirtopäätöksen, kun samana kesänä puretaan talon ulkoverhoilu, ja päästään tutkimaan hirsirungon kuntoa ulkoa käsin. Kesän lopulla tontin, joka on vanha rakennuspaikka, siivoamista ja korjauskelvottomien piharakennusten purkua
• 2013 perustusten teko tontilla, vanhojen lattioiden purku
• 2014 katon purku vanhalla paikalla, jonka jälkeen hirsirungon purku ja pystytys uuteen paikkaan. Alapohjarakenteet, kattorakenteet aluskatteeseen saakka. Hirsirunko jätetään talveksi asettumaan
• 2015 rungon ulkopuolinen lisäeristys, hormien, leivinuunin ja puuhellan muuraus, ulkoverhoilu, kuistien rakenteet, ikkunoiden asennus, konesaumapeltikaton asennus
• 2016 välipohjan rakenteet, vintille menevät portaat, kuistien ulkoverhoilu, pönttöuunin muuraus, väliseinärakenteet, putki- ja sähkötöiden aloitus, lattioiden asennus, vesiliittymän rakennus, maalämpöurakka
• 2017 seinien levytystä, sähkö- ja putkitöitä, kuistien ikkunat valmistuvat asennettaviksi, keittiön asennus, viemäriliittymän rakennus, pikku-wc käyttökuntoon
• 2018 kodinhoito- ja kylpyhuoneen rakennus, tapetointi, lattioiden maalaus, käyttöönottolupa

Vapaa-ajan ongelmia ei kuluneina vuosina ole ollut, eikä tule jatkossakaan olemaan. Moni on jo miettinyt, miten meillä osataan olla sitten kun talo valmistuu, mutta asiasta huolestuneille voimme kertoa, että ulkorakennusten ja pihan kanssa tulee puuhaa riittämään - talkoisiin saa siis edelleenkin saapua!

Hyvää uutta vuotta kaikille Villa Senobian ystäville - ensi kertaan!