Maalari maalasi taloa...

... ja vaikka meillä ei vielä maalata sinistä eikä punaista, niin maalataan kuitenkin - nimittäin teknistä tilaa. Talomme asettuu rinnetontille sillä tavalla kätevästi, että lekaharkoista muurattuihin perustuksiin saatiin kätevästi kellarimainen tila kaikille taloteknisille vempaimille, ja siinä samalla vähän ylimääräistä lämmintä varastotilaa. Tuon teknisen tilan olisi voinut toki maalata jo aikaa sitten, mutta kun ammattilainen tuli ja sanoi, että se kannattaisi maalata ennenkuin sinne tulevat pelit ja vehkeet, niin mehän olimme samaa mieltä, ihan totta ja tietenkin! Ei suoraan sanottuna ollut tullut mieleenkään, että sille ylipäätään pitäisi jotain tehdä, mutta joo, kannattaisi varmaan. Siinä sanomisen tilanteessa esitimme ehdottomasti, että kyllä tämä on meillä koko ajan ollut mielessä, mutta toisaalta - koko ajanhan me esitämme tietävämme kaikesta tästä aika paljon enemmän kuin mitä todellisuudessa tiedämme.

Tässä työvaiheessa, niinkuin ihan parissa muussakin, minun tehtäväni oli mennä rautakauppaan ja kertoa olevani tekemässä jotain mistä en tiedä mitään. Aina yhtä ylevä tilanne, mutta toisaalta - mitä hävittävää siinä tilanteessa voisi olla? Minun pokkani pitää, ja samoin pitää meidän oman Rautian myyjämme Pekan, joten ketään ei kai haittaa. Rautakaupassa fuulaaminen sitäpaitsi paljastuisi aika äkkiä, joten aina voi vaikka kalastella säälipisteitä. Edes tytöttelyyn en ole törmännyt, toisaalta sitten taas - näin nelikymppisenä sitä saattaisi välillä suorastaan toivoakin!

Todeta täytyy, että teknisen tilan maalaminen kävi ihan työstä. Lekaharkosta muurattu seinä ja 30 neliötä pohjapinta-alaa vastasivat siitä, että toimistotyöläisen käsivarret saivat kyytiä. Maalin tuuppaaminen rosoiseen pintaan ei ollut kevyttä hommaa, ja maaliakin kului enemmän kuin olimme osanneet arvioida (yllätys!), joten työ keskeytyi välillä uuteen rautakauppareissuun. Kaksi kerrosta kattoon ja lattiaan, ja olimme ihan valmiita. Jopa siinä määrin, että seuraavana yönä särkevät kädet hieman haittasivat nukkumista.

Työtä jatkettiin seuraavana viikonloppuna kolmannella maalikerroksella seiniin ja ensimmäisellä lattiaan, mutta teknisen tilan parin päivän mittainen maalausurakka sai meidät miettimään tulevaa (ja kotimatkalla Helsinkiin tutkimaan vuokrattavia ruiskumaalilaitteita). Meidän pyhä tarkoituksemme kun on nimittäin suorittaa kaikki talon maalausvaiheet itse, aina ikkunanpokista ulkoverhoiluun, ja lattialankuista peltikattoon, ja jos yhden teknisen tilan jälkeen olemme ihan done, niin mitä sitten ne muut urakat? "Tuulta päin" lauloi Tommi Läntinen, ja onneksi tälle syksylle maalaillaan enää vain teknisen tilan lattia toiseen kertaan. Ensi kesänä uusi voimin...

Uusista voimista puheen ollen. Kuluneella viikolla meihin on iskenyt ihan totaalinen raksaväsymys. Työelämä vie molemmilta tällä erää mehut ihan totaalisesti, minkä lisäksi tämän rakennusvaiheen puoli vuotta kestänyt jokaviikonloppuinen ravaaminen Helsingin ja työmaan välillä alkaa vaatia veronsa. Työkaverin kanssa ollaan aina naurettu, että työviikolla viimeistään keskiviikkona alkaa tehdä mieli alkoholia, mutta jos sama tunne iskee jo maanantaina, niin jotain tarttee varmaan tehdä... Vitsi vitsinä, mutta totta toinen puoli. Oliverin kanssa yhdessä totesimme, että kun hommasta alkaa kadota hauskuus, niin silloin pitää ottaa aikalisä, kun projektia siintää joka tapauksessa vuosiksi eteenpäin. Alunperin tämän kesäkauden tavoitteena oli saada hirsirunko pystyyn ja aluskatteeseen, ja kun siinä ollaan ja kohta vielä lattiarakenteiden verran pidemmälläkin, niin tuntuu että alkaa myös hiljakseen riittää. Talven varalle on joka tapauksessa tiedossa erilaisia projekteja tarjouspyyntöjen ja jatkosuunnitelmien muodossa, eli lomailemaan tässä ei missään tapauksessa olla ryhtymässä.

Maalaushommiin vielä palatakseni - jos teknisen tilan maalaaminen olikin ensimmäinen varsinaiseen taloon liittyvä maalausurakka, niin ei tontilla sentään ihan ensimmäistä kertaa heiluttu maalisuti kädessä. Kesän 2013 ensimmäisenä kesälomaurakkana olin käynyt tontin vanhan ruosteisen lipputangon kimppuun rälläkän ja maalisudin kanssa, sillä olihan valtauksen merkiksi saatava Sahalahden viiri salkoon. Tämänkin kunniaksi tontilla muuten juotiin kahvit, koska juhlan aiheiden puute on tässä hommassa silkkaa mielikuvituksen puutetta. Vähän sama meininki kuin samppanjan juonnissa siis, syytä on aina.

Lipputangon lisäksi komeassa maalissa tontilla seisoo huussi eli puusee! Meidän rakennusmiestemme ei tarvitse kyykkiä pihapuiden juurella, vaan asioimaan pääsee ihan tilaustyönä tehtyyn hotelli helpotukseen. Huussin sisustus jäi meiltä alkukesästä harmillisesti hieman kesken, ja sitä se on edelleen, mutta koska valituksiakaan ei ole kuulunut, lienevät asiat kohtuullisen hyvin. Meidän taloudessa homma meni perinteiseen tapaan niin, että minä päätin kokonaisuuden värimaailman, ja se perheen taiteellisempi puoli sitten käytännön toteutuksen.




















Niin, ja mitä ensi kesän maalaushommiin tulee, niin ilmoittautumisia maalinkeitto- ja maalaustalkoisiin otetaan vastaan jo tässä vaiheessa! Perinnerakentamisen henkeen tarkoitus on nimittäin keitellä ulkoverhouksen maalit itse, niin puna- kuin keltamultanakin. Marjanpoimintatalkoissa ystävämme meiltä jo kovasti kyselivät, miten se sellainen maalinkeitto tapahtuu, ja vaikka emme siinä vaiheessa yhteenkään kysymykseen osanneet ilman Googlea vastata, niin onhan tässä pitkä talvi aikaa opiskella, tätäkin...!