Harjakaishuumaa

Rakentaminen ei aina ole pelkkää juhlaa, mutta kun juhlan aihetta tulee vastaan, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Tämän kesän tavoitteena oli päästä rakentamisessa aluskatteeseen saakka, ja kun tuo tavoite oli saavutettu, oli viime viikon perjantaina myös harjakaisten, eli harjannostajaisten aika. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan harjakaisissa ollut mukana, joten juhlajärjestelyt oli syytä aloittaa vilkaisulla Wikipediaan. 

"Harjannostajaiset on talonrakennuksen perinteeseen kuuluva juhlatilaisuus, joka perinteisesti pidetään rakennuksen vesikattotöiden valmistuttua kun rakennus on saatu suojatuksi sateelta. Harjannostajaiset järjestää tilaaja, joka kutsuu tilaisuuteen kaikki hankkeeseen osallistuneet, muun muassa rakennustyöväen ja suunnittelijat. Perinteisesti tilaisuus pidettiin työmaalla, mutta nykyisin useimmiten ravintolassa tai muussa vastaavassa juhlapaikassa. Ohjelmassa on yleensä puheita, ruokailu ja jonkinlainen viihdyttävä osuus. Suomessa hernekeitto on perinteinen harjannostajaisissa tarjottava ruoka. Juomaksi on usein olutta."

Konsepti kuulosti meistä sellaisenaan toimivalta, joten tuumasta toimeen. Vieraslistalle päätyivät rakennusmiesten ja muiden tähän mennessä mukana olleiden lisäksi naapurit, sillä niin paljon olimme kesän mittaan kyläkaupalla päiväkahvitellessamme saaneet harjakaiskyselyihin vastailla... Ja siksi toisekseen meillä on maailman mukavimmat naapurit, joten siinäkin mielessä he kaikki olivat itseoikeutetusti kutsuvieraiden joukossa. Menuksi oli helppo päättää perinteen mukaisesti hernekeitto, ja kun itse olemme suuria oluen ystäviä, saisi juhlaväkikin sitä juodakseen. Hetken mietimme valikoiman laajentamista siideriin ja viiniin, mutta sitten totesimme, että mitäpä suotta sen enempää hifistelemään - jos ei olut kelpaisi niin olkoon kelpaamatta. Että niinkin huomaavainen isäntäpari tässä talossa.

Juhlat halusimme järjestää tontilla, sillä luonnollisesti halusimme vieraiden pääsevän tutustumaan talomme tähän vaiheeseen, vaikka keskeneräisten lattiarakenteiden vuoksi talossa sisällä ei voitaisikaan juhlia. Ja kun lokakuun alussa säätila voi olla millainen tahansa, valikoitui juhlapaikaksi piharakennuksemme, jota perheen parissa tuttavallisesti ihan vain tiilimörskäksi kutsutaan. Ja joka kesän ajan on toiminut työmiestemme taukotilana sekä kaiken epämääräisen rojun säilytyspaikkana, työmaatoimistoa unohtamatta. Juhlajärjestelyt alkoivatkin näin ollen roinan tyhjennyksellä ja siivouksella - niinkuin niin hirveän moni projektimme vaiheista kuluneiden kolmen vuoden aikana.

Juhlatila puoliksi tyhjennettynä ja jo valaistuna.

Siivouksen lisäksi pienellä panostuksella valaistukseen (jota ennen juhlapäivää ei ollut vielä olemassakaan) sekä sisustukseen saatiin juhlapaikasta ihan salonkikelpoinen tila tarkoitusta varten;

Huomatkaa myös käytännölliset pöytäkukkaset, jotka olivat se ainoa myönnytyksemme perinteestä poikkevalle juomavalikoimalle. Käytännöllisyyden lisäksi valintaan saattoivat tässäkin kohtaa vaikuttaa isäntäparin henkilökohtaiset mieltymykset, mutta tuntuivatpa nuo vieraidenkin mieleen olevan, sillä jäljelle jäi ehkä yhden yömyssyn kokoinen annos yhden putelin pohjalle.

Ovatpa muuten harjakaiset vanha perinne tai eivät, mutta moni vieraistamme kuulosti kovasti yllättyneeltä kutsun saatuaan. Erityisesti meitä liikutti yksi suurella lämmöllä muistamistamme projektin osallisista, 80 vuoden paremmalla puolella oleva panostajamme Simo, joka kutsun saatuaan totesi; "Kyllä minä tätä todella arvostan. Tämä on toinen kerta urallani, kun minut kutsutaan harjakaisiin!". Meidän puolestamme Simolle suuret kiitokset osallisuudesta projektiin, ja kiva kun pääsitte vaimon kanssa mukaan juhliin!

Itse juhlista ei tullut paljon kuvamateriaalia napsittua, mutta isännän ja emännän tärkein tehtävä onkin vieraiden hyvinvoinnista huolehtiminen, sekä tietysti juhlahumusta nauttiminen. Juhlahumun kyllä tunsi otsalohkoissaan sitten seuraavana aamuna, kun oli aika aloittaa kattotalkoot tuon tiilimörskämme uuden vesikaton parissa. Siitä lisää ensi kerralla...

...mutta tällä kertaa tiilimörskästä vielä muutama sananen; kyseessä on siis tontillamme aikanaan sijainneen saha- ja myllylaitoksen entinen konehuone, joka on säästynyt muun tuotantolaitoksen tuhonneesta tulipalosta oletettavasti juurikin tiilirakententeensa ansiosta. Harjakaislahjaksi saimme naapureilta huikean hienon tontin historiaan liittyvän lahjan, jonka he katsoivat ennemmin kuuluvan meidän mäellemme kuin itselleen. Kyseessä on tuon "Sahalahden Myllyosuuskunnan" rahakirja, johon on kirjattuna osuuskunnan tulot vuoden 1910 alusta aina vuosikertomukseen ja tileihin vuoden 1917 päätteeksi. Rahan arvon kehitystä tuolta ajanjaksolta paremmin tuntematta hyvältä näyttää bisneksen kehitys - kun vuoteen 1910 on lähdetty 139,73 markan säästöllä edellisestä vuodesta, on vuosi 1917 päätetty 17 087,63 säästöön! Niin tähän rahakirjaan kuin koko tontin historiaankin on syytä perehtyä jossain vaiheessa huolella, mutta olipa aika huikea lahja, KIITOS!