Ikkunankunnostuksen ihmeellinen maailma

Lokakuussa päättyneen edellisen rakennuskauden jälkeen hiljaisuudesta blogissa on näköjään tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Projekti onkin ollut paljon poissa silmistä, mutta ei millään muotoa poissa mielestä. Ajatustyötä ja sekalaisia suunnitelmia aiheen parissa on tullut tehtyä varsin paljon, mutta tekemättömyys tontin suunnalla on tehnyt todella hyvää, ja vasta kevään korvalla tontille palattuamme olemme todella vasta huomanneet, miten puhki tähän puuhaamiseen silloin lokakuun lopulla, tonttia talvilevolle saatellessamme olemme olleet. Kaikki on jäänyt silloin vähän riipin raapin, ja kevään tultua on suorastaan hävettänyt, mihin kuntoon tilukset on silloin tullut jätettyä - jos jonkinlaista rojukasaa ja muoviroipetta nurkat pullollaan. Lienevätkö nuo rojut kenenkään muun silmään iskeneet siinä kaiken muun epätäydellisyyden keskellä, mutta omia silmiä taakse jätetty sotku kyllä on avannut.

Talvitauko on siis tehnyt tehtävänsä, ja nyt hommiin ryhtymistä ei enää millään malttaisi odottaa! Hyvää "kurinpalautusta" rakennuspuuhiin tulikin hiljattain päättyneellä talvilomalla, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli saada pyhäkuistin ensimmäisen erän ikkunoiden lasitus pykälään. Tavoite tuli myös saavutettua, mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin ennen henkseleiden paukuttelua.

Vanhasta talosta otimme aikanaan talteen toisen kuistin ikkunat, alunperin kylläkin vain säästääksemme pihaa lasinsiruilta kuistia maan tasalle jyrättäessä. Siinä vaiheessa jäkälää kasvaneet pokat eivät antaneet aihetta hurraa-huutoihin, mutta kun ei niitä hävitettyäkään tullut (onneksi!), tuli into yrittää ikkunoiden kunnostusta omin voimin. Ja kuinka ollakaan, jo hetikohta kahden ikkunankunnostuskurssin sekä kahden talven yli työväenopiston kurssilla sitkeästi tehdyn työn ansiosta ikkunat olivatkin valmiita lasitettaviksi! Alla listattuna tehdyt työvaiheet, joiden oikeellisuudesta en ihan välttämättä lähde takuuseen, kun koulukuntiakin tässä lajissa on erilaisia. Kyseessä ei siis ole työohje, vaan muistutus itselleni, jos joskus vielä harkitsen samaan ryhtymistä.

• pokien ja ruutujen merkintä / numerointi, jotta oikeat ruudut osuvat omille paikoilleen sitten joskus lasitusvaiheessa. Näennäisesti saman kokoiset lasitkaan kun eivät viereisen pokan lasiaukkoihin välttämättä ihan noin vaan istu!
• vanhojen pintakittien poisto, vanhojen lasitusnaulojen / lankojen poisto ja lasien irrotus. Omissa ikkunoissa suurin osa kiteistä lähti kevyesti puukonkärjellä kaivertamalla, mutta sitkeämmät kohdat olivat haasteelliset. Kuumailmapuhaltimen käyttö auttaa, mutta liika lämpö hajottaa vanhat, ihanat lasit, joten varovaisuutta tarvitaan. Samoin kuin naulojen poisto, parikin lasia taisi itselläni helähtää rikki pihtien lipsahtaessa... Pari perkelettäkin taisi siinä samalla helähtää, kyllä.

• kittiurien puhdistaminen kitinjäämistä, maalinpoisto. Pitkäpiimäistä hommaa jos joku. Puukkoa, kuumailmapuhallinta, skrabaa. Puukkoa kuumailmapuhallinta, skrabaa. Toista noin tuhat kertaa.

• tarvittavien puukorjausten tekeminen, tuskaisan vaikeaa. Eikä välttämättä edes vaikeaa, mutta itselleni epämieluisa vaihe siksi että osaaminen on nolla, ja ryhtyminen tuntui hankalalta ja sai välillä jopa välttelemään työhön ryhtymistä. Tehdyistä korjauksista olen kylläkin ylpeä, eikä muilta kysytä.

• pokien nurkkien tapittaminen suhteellisen suorakulmaisen muodon ja tukevuuden tavoittamiseksi. Kumma miten neljästä kulmasta kolme voi ollakin suoria ja yksi sitten sinnepäin. Onnea vaan karmien tekijälle!

• hionta. Itse käytin alkuun karkeutta 80, lopuksi karkeutta 120. Ja koska kaltaiseni aloittelija ei erota mihin karkeuteen on viimeksi tehdessään lopettanut, tuli jokainen poka hiottua noin neljään kertaan, aina vuorotellen karkeampaa ja hienompaa.

• pokien sively 60-asteiseksi lämmitetyllä raa´alla pellavaöljyllä, tarkoituksena kyllästää puuta, jotta myöhemmin siveltävän pellavaöljymaalin öljy ei imeytyisi puuhun. Käsittelyn väitetään pidentävän maalin elämää kaksinkertaiseksi, mene ja tiedä sitten. Lämmitetyn öljyn tuoksusta tuli joka tapauksessa nakkikioskifiilis, hodarin paikka homman jälkeen!

• kittiurien sively sellakalla, tavoitteena säilyttää kitin elastisuus, kun kitin sisältämä öljy ei pääse sellakan läpi ilmeytymään puuhun. Ja sellakkahan on siis aine, jota saadaan Kaakkois-Aasian ja Intian itäisten osien metsissä elävän kirvanaaraan munakoteloidensa suojaksi erittämästä hauraasta aineesta ja spriistä sekoittamalla. Ihan perusjuttu.

• pohjakitin levitys, lasien varovainen painaminen paikoilleen, väljempien lasiaukkojen "tikuttaminen" lasin liikkumisen estämiseksi, kiinnityksen varmistaminen lasituslangalla, ylipursunneen kitin siistiminen pokan sisäpuolelta. Pohjakitiksi käytin puristintuubissa (tai mikä sen tötterön nimi sitten onkaan) saatavaa Tikkurilan vanhan ajan pellavaöljykittiä, joka mikrossa pienesti lämmitettynä on sopivan notkeaa ja siten suhteellisen nopeaa levittää. Sopivan notkeuden ja kitin määrän löytää nopeasti, ehkä jo joskus kymmenennen ruudun kohdalla.

• mahdollisesti puuttuvien lasiruutujen leikkaaminen korvauslasiksi varatusta, vanhoja ruutuja vastaavasta lasista. Lämpimästi suosittelen harjoittelemaan "tavallisella", nurkissa tyhjänpanttina lojuvalla ikkunalasilla ennen vanhan puhalletun lasin leikkaamista - onneksi on YouTube, josta löytyy opetusvideo joka lähtöön. Ei ihan helppoa, mutta mahdollista, jos kerran itsekin siinä onnistuin.

• pintakittaus veteen kastetulla kittiveitsellä viimeistellen. Päällikittinä käytin "lasimestaritasoista" (kuinkas muuten!) viiden kilon pöntössä myytävää kittiä, josta muotoilin sopivan makkaran, jonka sitten kittiveitsellä muotoilin oikeaan malliin. Ja tässä vaiheessa oikea tekniikka alkoi valjeta ehkä joskus 30. ruudun paikkeilla.

• tekemättä onkin sitten enää maalaus, jonka aion suorittaa Allbäckin ikkunamaalilla, joka on perinteinen pellavaöljymaali. Maaliin on valmiiksi sekoitettu sinkkivalkoista, joka taas estää tai ainakin hidastaa maalin pintaan ajan kanssa mahdollisesti muodostuvien homepilkkujen ilmaantumista. Kokemukset maalausurakasta seuraavat näin ollen myöhemmin

 

Talviloman ansioina on siis viisi pokallista ja 55 ruudullista lasitettua ja kitattua kuistinikkunaa. Tekemisen meininkiä ja totista työtä, mutta jollain tapaa tavattoman terapeuttista, isän konehallista katsottuna kavala maailma ja arkiset palkkatyöhön liittyvät asiat olivat kovin kaukana. Ja koska tekeminen oli niin mukavaa, on hyvä että edessä on vielä puusepälle malliksi viedyn ikkunan, mallin mukaan tehtyjen viiden lisäikkunan sekä arkikuistin neljän (15-ruutuisen) ikkunan laittaminen.

Kyllä muuten saattaa sitten joskus aikanaan kylmä valkoviini kuuman kesäpäivän iltana siinä kuistilla maistua?