Blogihiljaisuuden selittely näyttää nykyään olevan kaikkien blogikirjoitusteni päällimmäinen viesti... Tällä kertaa syynä ei ole se, etteikö olisi tapahtumia kirjoitettavaksi, vaan yksinkertaisesti tekemisen valtava määrä! Kevät on ollut kiirettä niin palkkatyössä kuin täällä tontin työleirilläkin, vapaa-aika on jäänyt aika tavalla nollaan, eikä kaiken kiireen keskellä ole ehtinyt eikä jaksanut istua koneen äärelle kirjailemaan kuulumisia. No, kesälle riittää kyllä vielä paljon kerrottavaa, kaikki vaiheet kuvataan ja kirjaillaan muistiin kun vaan keretään!
Talven ja kevään mittaan tuli tehtyä paljon ajatustyötä projektin edistämisen tiimoilla, ja suunnitelmat kirkastuivat pääasiassa talon ulkopuolisia osia koskeviksi. Meneillään olevan rakennuskauden tavoitteina ovat siis hirsirungon ulkopuolista lisäeristämistä varten tarvittavan ulkorungon rakennus, seinäeristeiden puhallus sekä ulkoverhoilu maalauksineen. Katon osalta työtä teettävät räystäät ja muu rakenteen viimeistely ennen varsinaisen vesikaton asennusta. Myös kuistien rungot on saatava sille mallille, että kattomies pääsee tekemään niiden vesikatot, muutoin niiden edistäminen on kiinni muusta ehtimisestä. Sisäpuolella tehtävää on vähintäänkin puuhella-leivinuunin, pönttöuunin sekä piippujen ja palomuurien muuraus. Ja kun talvella tilatut ikkunat ja ovetkin saadaan asennettua, alkaa pytinkimme toivottavasti pikkuhiljaa näyttää ihan oikealta talolta!
Kuluvan kesän lomat, kuten jo kolmen edellisenkin vuoden lomat, olemme pyhittäneet pytingille. Tänä kesänä jopa siinä määrin, että Oliver on ottanut töistä palkatonta vapaata ja laittanut yrityksensä hyllylle kesä-heinäkuun ajaksi, jolloin aikaa raksailulle jää kokonaiset yhdeksän viikkoa! Julma totuus kun on, että jos itse tienaa vähemmän kuin mitä raksamies maksaa, niin silloin kannattaa painaa itse hommia vaikka sitten apumiehenä tiiliä ja lautoja kantamalla. Itselläni "lomaa" on seitsemän viikkoa, joten toiveissa on ehtiä itse tekemään aika paljonkin! Ja jo kuluneiden kahden viikon perusteella voimme todeta, että tekemisen meininki on aika paljon totisempaa kuin koko projektissa tähän saakka, huh sentään.
Muttamutta. Ennenkuin mennään sen syvemmälle tämän kesän tekemisiin, palataan vielä kevään ensimmäisiin askeleisiin. Perustusten teon aikoihin tontilla tehtiin louhintatöitä, kun talon kellaritilaan tulevan teknisen tilan tieltä räjäytettiin pienesti kalliota. Syntyneet kivi- ja maakasat ovat lojuneet nurkissa nyt muutaman vuoden, ja ennenkuin niitä lähdettäisiin sen enempää tontille pengertämään, oli syytä ottaa talteen kiveä suunnitteilla olevaa vierasparkkipaikkaa reunustavaa kivimuuria varten. "Ottaa talteen" on tosin ehkä hieman väärä ilmaisu, oikeammin siis kuskata kivet toiselle puolelle tonttia ja rakentaa muuri, ei kai sitä sen enempää kannata ihmettelemään jäädä?
Isän kaivurista on jo monta kertaa projektin varrella ehditty iloitsemaan, ja niin tälläkin kertaa. Vaikka kottikärryhommat sopisivatkin perinnerakentamisen henkeen paremmin, niin selkä kyllä kiittää kaivuria kivien siirtämisestä tontin toisesta päästä toiseen. Ja kas näin tämä homma toimi;
Ja ohoh kun syntyikin näppärästi pientä kaunistusta vierasparkkipaikan ympärille, tuntevat sitten vieraat olonsa tervetulleeksi, toivomme. Ei muuta kuin tähän suuntaan siis!
Hikoilen pelkästä lukemisesta. Hyvä TE!
VastaaPoistaHikeä pukkaa itselläkin, mutta sehän on vain kesän merkki...?! Kiitos, Satu!
Poista