Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

...ja kesän tullen talonrakentajat työmaalle. Välillä ihan konkreettisestikin, kuuluuhan työmaan varusteisiin nykyään remppameininkiin ja likaisiin työvaatteisiin sopiva, pienesti elähtänyt (mutta niin kätevä ja käytännöllinen) asuntovaunu! Pääasiassa toki edelleen asustamme Oliverin iloksi appivanhempiensa nurkissa mm. sisävessan ja suihkun houkuttelemina, mutta esimerkiksi näin juhannuksen kunniaksi on ihan juhlaa vetäytyä, jos ei vielä ihan omaan tupaan, niin nurkille ainakin.

Viimekesäisiäkin tekemisiä on blogiin vielä raportoimatta, mutta käydään tässä vaiheessa kuitenkin kuluneen kevään tekemisiin kiinni, ja palataan menneisiin myöhemmin, ei kai sillä järjestyksellä niin väliä. Tänä keväänä työmaa käynnistyikin poikkeuksellisen aikaisin, kun maaliskuulla ryhdyttiin puuhiin välipohjan kanssa. Oma osuutemme tässä ryhtymisessä jäi kyllä eteisen kattolaipioiden paikoilleen nostamiseen ennen timpureiden saapumista, mutta osallistumista sekin. Ja toki laipioiden osalta tekemistä oli ollut jo edellisen kesän aikana maalinpoiston muodossa. Eteisen katossa rakennuksen edellisessä elämässä kun oli laskettu katto, joka oli naputeltu poikkihirsien alapintaan, me taas halusimme nuo kauniit hirret näkyviin. Tämä tarkoitti sitä, että laipioita tähän paikkaan ei ennestään ollut olemassa. Kätevä pärjää kuitenkin aina, ja passelit laipiot saatiin aikaan talon omista vanhoista lattialankuista, jotka taas olivat pohjasta niin elukansyömät, ettei niistä lattioita olisi enää tehnyt. Katoksi ne kuitenkin passasivat vallan mainiosti, vai mitä tuumaatte?

Rakentajan paras kaveri on pikkupaku, jonka kyytiin mahtuu melkein mitä vaan!

Myös olohuoneen osalta meiltä puuttuivat kattolaipiot, kun siltä osin poikkihirretkin ovat "ylimääräinen" lisäys talon vanhoihin rakenteisiin, sillä ajatuksella että olohuoneeseen haluttiin samaa ulkoasua kuin muihin asuinhuoneisiin. Poikkihirret oltiin rungon pystytyksen yhteydessä tehty suhteellisen jykevästä tavarasta, huonekorkeuden noustessa 2,8 metriin, mikä talon suurimpaan huoneeseen tietysti sopiikin. Noiden "uusien" poikkihirsien päälle emme kuitenkaan halunneet vanhaa lankkua, poikkihirsien ulkonäkö kun muutenkin oli muista huoneista poikkeava. Näin ollen päädyimme olohuoneen osalta uuteen puutavaraan, 27cm leveään hirsipaneeliin, jonka istuvuutta muuhun vanhaan materiaaliin kyllä aika tavalla jännitimme. Lopputulokseen olemme kuitenkin tyytyväisiä, tällä erää ajatus on käsitellä hirret tummemmiksi, ja maalata hirsipaneeli liitumaalilla tai vastaavalla vaaleaksi, mutta nähtäväksi jää, mihin ratkaisuun lopulta päädymme! Täytyy muuten sanoa, että melkoisen rimpulalta tuntui tuo hirsipaneeli, olisiko paksuutta ollut 21mm, kun kaikkien muiden laipioiden paksuus huitelee minimissään 35millissä!

Iso talon olemukseen vaikuttava tekijä on ollut välipohjan rakenteiden kanssa samaan syssyyn valmistunut vintille menevä (ihana!) portaikko. Tai no, aivan valmis se ei vielä ole, kun askelmien päällipuolet ovat vain rakennusaikaiset ja myöhemmin lopullisella puutavaralla korvattavat, mutta ilmeeltään kuitenkin lähellä valmista. Samoin on hahmottunut portaiden alle tuleva pieni wc, josta timpurimme jossain kohtaa totesivat, että heidän mielestään tosi pieni kyllä on, mihin minä totesin, että pienestä portaidenalus-wc:stä olen aina haaveillutkin. Kaikenlaisesta ne ihmiset haaveilevat, totesivat he. Ja kas, oikeasti wc:stä tuli puolet piirrettyä pienempi, kun timpurit tuumailivat, että portaiden allehan mahtuu wc:n ohella myös walk in - ruokakomero, keittiön sijaitessa portaikon seinän takana. Ja ihan totta, niin mahtuukin, juuri sellainen, josta olimme haaveilleet, mutta emme sellaiselle olleet paikkaa keksineet. Ruokakomero oli iloinen yllätys, mutta kaikessa pienuudessaan wc kieltämättä ensin pienoinen shokki, eli ehkä olisi ollut hyvä mainita meille ideasta ennen ryhtymistä? Mutta mittausten perusteella sinne tosiaan mahtuu ihminen pytyllä istumaan, ja ovikin vielä kiinni, joten eihän tässä hätää, niin kauan kun vessaan menossa oleva ihminen mahtuu 55cm leveästä oviaukosta sisään. Kädetkin pystyy pesemään ihan siinä istualtaan, kuinka kätevää se onkaan! Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, etenkin kun ruokakomeron kanssa samaan syssyyn keittiöön muodostui ilmiselvä paikka isolle astiakaapille, josta siitäkin olen aina haaveillut mutta en paikkaa löytänyt. Asiat tuppaavat järjestymään, ja nyt taas ihan hiton hyvä syy lähteä antiikkikaupoille, kiitti siitä!

Tämän vaihteen tärkeimpänä steppinä iloitsemme siitä, että rakennusprojektin yksi virallinen vaihe, rakennetarkastus, saatiin toukokuun lopussa kunnialla suoritettua (vaikka työmaamme vastaava mestari unohtikin tulla paikalle). Samalla suoritettiin hormikatselmus ("ihan hyvältä se kai näyttää"), joten ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Lunta ei tänä juhannuksena kuitenkaan näyttäisi olevan tuloillaan, joten ei muuta kuin rentoa oloa kaikille!