Kolme on ko kurkistaa: varvas kengästä, naskali pussista ja paha ämmä ikkunasta

Tämänkertaisen blogikirjoituksen otsikko on vanha suomalainen sanonta, ja vaikka meillä ei pahoista ämmistä tiedetä sitten yhtään mitään, niin postauksen aiheena on tänään ikkunat. Varsinainen aasinsilta tämä aloitus...

Eilisessä postauksessa mainitsin yhdeksi syksyn tekemiseksi ikkunoiden tiivistyksen, ja samalla tulin huomanneeksi, että talon ikkunoista kertovat tarinat ovat toistaiseksi koskeneet pelkkiä kylmien kuistien ikkunoita ja niiden loputonta kunnostusurakkaa (kiitos kysymästä, eivät vielä ole valmiita.). Talossa on kuistien ikkunoiden lisäksi kuitenkin aika liuta ihan "tavallisiakin" ikkunoita, joten puhutaanpa hetki niistä.

Talon alkuperäiset ikkunat olivat kuusiruutuiset, joten muita vaihtoehtoja ikkunamalleille ei hetkeäkään edes harkittu. Sen sijaan lähinnä leikkimielisesti hetki harkittiin talon omien vanhojen ikkunoiden kunnostusta ja käyttöönottoa, mutta tosimielellä ei sitten kuitenkaan. Ikkunoissa kun oli kuusiruutuisiakin akkunoita aika monessa eri koossa ja auringon puolella todella huonokuntoisina, minkä lisäksi neljä ikkunaa olivat vanhempani 70-luvun tyylille uskollisina vaihtaneet isoihin yksiruutuisiin malleihin, katsokaapa tätä kauneutta;

Ja kuten monesti aiemminkin todettua, hirsirakennusta paikasta toiseen siirrettäessä muuttuu se vanhasta uudeksi, mikä tarkoittaa ikkunoiden osalta nykyaikaisen tiukkoja U-arvoja, ainakin meidän kunnassamme, poikkeuksiakin kuulemma on. Helpoimman kautta monessa mielessä siis pääsee, kun menee sieltä mistä rima on matalin ja tilaa uudet ikkunat. Ikkunoita meillä oli hankittavaksi 12 kuusiruutuista, yksi neljäruutuinen sekä kymmenen kaksiruutuista. Vanhassa talossahan ei vastaavaa valikoimaa ole ollut, mutta rungon korotuksen myötä määrää lisäsivät vinttikerroksen ns. haukkaikkunat, jollaiset lisäksi laitettiin kellarin tekniseen tilaan sekä kodinhoitohuoneeseen pienen ja rikkonaisen huoneen kalustamista helpottamaan. Neliruutuinen ikkuna puolestaan katsoo eteisestä kylmälle kuistille, sijaiten vanhalla alkuperäisellä ikkunan paikalla, mutta kuistin kasvettua tuo nyttemmin luonnonvaloa muuten pimeäksi jäävään eteiseen, muita ikkunoita pienemmän koon kuitenkin helpottaessa näissäkin kalustamista.

Ikkunoiden hankintaan ryhdyttäessä kauniina unelmana talon emännällä olivat perinteiset sisään-ulos-aukeavat kitti-ikkunat, joista melko pian kuitenkin jouduin haikein mielin luopumaan. Suurimmaksi osaksi budjettisyistä, mutta osin myös käytännöllisyyden sanelemana, sillä ovathan nyttemmin valitut, pelkästään sisäänpäin aukeavat ikkunat niin paljon helpommin pestävät, etenkin kun tontin korkeusolosuhteet paikoin ovat ikkunoiden ulkopuolelta pesemisen kannalta vähintään haasteelliset.

Ikkunoista pyysimme lopulta tarjoukset ehkä kymmenkunnalta eri toimijalta, mukana joukossa niin pieniä puusepänpajoja, perinnerakentamisen liikkeitä, keskikokoisia "nykyajan" ikkunafirmoja kuin yksi ihan isokin ikkunatehdas, kaikki kuitenkin puuikkunoina, ei puu-alumiini tai muina virityksinä. Perinteiset kitti-ikkunat olisivat ilman muuta olleet talon luonteeseen ne kaikkein parhaiten sopivat, ehdottomasti, mutta käsityölle muodostuva hinta oli meille yksinkertaisesti liian kova, niin paljon kuin käsityötä arvostammekin. Fakta kun on, että kaikkea ei voi saada, ja tämän mittaluokan projektissa valintoja vaan joutuu tekemään. Huonosti meille ei kuitenkaan käynyt, sillä kauppoihin pääsimme lopulta naapurikylän hyvän aikaa sitten eläköityneen puusepän kanssa, saman joka meille oli ulko-ovet jo aiemmin tehnyt. Ja joka ei alkuunsa kovin innostuneelta ikkunaurakastamme vaikuttanut, joka tammikuulla tehdyn sopimuksen jälkeen lupaili kevään mittaan pikkuhiljaa ikkunoita rakennella, ja joka maaliskuun puolivälissä sitten soitteli ja kyseli koska ikkunat viitsisimme pois hänen jaloistaan pyörimästä noutaa.

Ikkunat halusimme asennettavaksi vanhaan tapaan talon ulkoverhouksen tasalle, ja vaikka sitä muutamilta tahoilta matkan varrella kyseenalaistettiinkin, niin siltä osin päätös oli ehdottoman oikea, niin "oikealta" ne nyt näyttävät. Ikkunoiden vuorilautojen ulkoasuun mallia otettiin jälleen talon alkuperäisestä ilmeestä, jossa vastaavaa mallia oli tosin vain päätyjen yläikkunoissa, nyttemmin sitten kaikissa isoissa ikkunoissa, samoin kuin kodinhoitohuoneen ikkunassa. Pari kuvaa matkan varrelta;

Vanha malli päädyn yläikkunasta

Ikkunoiden asennus meneillään

Sekin etu ikkunoiden asennuksesta ulkoverhouksen tasalle seuraa, että tulevaisuudessa meillä tulee olemaan ihanan leveät ikkunalaudat talossa sisäpuolella. Mitä kaikkea ihanaa sisustussälää niille tuleekaan mahtumaan, tuskin maltan odottaa... Ennen sisustuspuuhiin pääsemistä tiedossa on kuitenkin aikamoinen urakka ikkunasmyygien askartelussa, laitetaanpa se Oliverin ensi kesän to do -listalle siis!

Ikkunoiden tiivistyksestäkin piti siis puhumani, mutta siinä ei loppujen lopuksi ole paljon puhuttavaa - pellavaa, vähän lisää pellavaa ja vielä vähän pellavaa!

Kaiken kaikkiaan, vaikka ne mielessä hellimäni kitti-ikkunat jäivätkin haaveeksi, voin ihan täydestä sydämestäni sanoa, että rakastan näitä meidän ikkunoitamme ihan yli kaiken! Osansa on varmasti sillä kauniilla, kumpuilevalla maisemalla, joka niistä näkyy, mutta paljon tuosta tunteesta selittää myös hyvää työtä tehnyt sympaattinen puuseppämme Erkki, joka kyllä ennätti näkemään ikkunat paikallansa, mutta ei valitettavasti taloamme valmiina. Iso kiitos ja lämmin ajatus ansioituneen tekijän muistolle.