Niin hyvä, lämmin, hellä...

...on mieli jokaisen, joka saa viiden vuoden puurtamisen jälkeen tupaansa lämmöt päälle! Ilman ylisanoja on aika vaikea kuvailla miltä tuntuu ensimmäisen kerran pötkähtää makuuhuoneeseen nostetuille hetekoille, nauttia ihanasta lämmöstä ja kuunnella talon rikkumatonta hiljaisuutta (jonka hetimmiten kyllä rikkoo pienen hiirulaisen rapina pönttöuunin viereissä kahden halon muodostamassa halkopinossa). Niinpä niin, joku ehti jo ennen meitä nauttimaan ihanasta lämmöstä, ja jos pienen hetken kuvittelinkin (olinpa urpo!) meidän rakentaneen talon ilman hiiren mentäviä aukkoja, niin pieleen meni. Tyyppi katseli meitä hetken aikaa nenänvarttaan pitkin, mutta päätti kuitenkin antaa meille tilaa tuoksi yhdeksi yöksi, arvasi varmaan että lopputalven saa pitää torpan omanaan. Ensimmäinen omassa tuvassa nukuttu yö on siis totta, ja tuhansia lisää sitten toivottavasti jatkossa, aika sanaton olo.

Hiljattain päättyneen rakennuskauden tärkeimpänä tavoitteena oli saada lämmitysasiat kuntoon, siihen päästiin, ja nyt on taas aika hieman huokaista. Ennen urakan viimeisiä vaiheita viimeisiä viikonloppuja puurrettiin edellisistä syksyistä jo niin tuttuun tapaan pakkopullan kitkerä maku suussa ja hampaita kiristellen, mutta kyllä tästä taas kevääseen mennessä toivutaan, se on ihan varma!

Lämmitysmuodoksi olimme jo projektin alkuvaiheessa miettineet maalämpöä, ja vaikka muutamaa muutakin vaihtoehtoa matkalla mietittiin, ei alkuperäinen suunnitelma lopulta saanut varteenotettavia kilpailijoita. Suurimittaiseen tieteelliseen laskentaan tai insinöörimäiseen tietotaitoon ei valintamme tainnut perustua, mutta ehkä vaakakupissa painovat eniten maalämmön huolettomuus (toivomme siis että huoletonta tulee olemaan!), ekologisuus ja matalat käyttökustannukset. Noista käyttökustannuksista saamme muuten aika hyvän kuvan ensimmäisen talven ajalta, kun ainoa sähkösyöppö talolla talvikuukausien ajan on maalämpöpumppu.

Loppukesän ja alkusyksyn pakollisiin tekemisiin ennen lämpöpumpun asennukseen pääsyä kuuluivat ulko-ovien asennukset (syyskuuhun saakka ovien virkaa ovat toimittaneet pelkät pressut), ikkunoiden tiivistys, välipohjan eristys, pattereiden asennus sekä kunnalliseen vesijohtoverkkoon liittyminen. Työtunteja on noihinkin vaiheisiin saatu kulumaan ihan kiitettävästi, ja oikeastaan vasta kun tähän näitä tekemisiä listaan, huomaan että kylläpä sitä onkin tullut tehtyä, ei liene ihme jos tässä kohtaa hieman väsyttää???

Kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon liittymisestä meidän hankkeessamme määrättiin jo suunnittelutarveratkaisussa, joka siis kaava-alueen ulkopuolelle rakennettaessa edeltää rakennuslupahakemusta. Vesijohtoverkko olikin käyttöönottoa ajatellen mukavan lähellä, naapurin pienen pellon puolessa välissä, jonne isäni kätevänä kaivurimiehenä puolessa päivässä kaiveli reitin. Jatkoa ajatellen viemärin kanssa ei olekaan aivan yhtä kiitollinen tilanne, mutta palataan siihen seuraavalla rakennuskaudella, jonka päänsäryksi se tässä vaiheessa onneksi jää.

Kaltaisillemme leppoisan tahdin tee-se-itse-rakentajille muuten sellainen ilmainen vinkki, että johonkin välivaiheen piirrokseen kannattaa merkitä vaikkapa se, mihin kohtaan kaikenlaiset perustusten anturan alle laitetut läpiviennit ym. tulikaan laitettua. Vaikka kuinka tuntuu siltä että kyllähän tämän nyt muistaa, niin EI MUISTA. Niitä kaikenlaisia muistettavia ja huomioitavia juttuja kun projektin varrella kertyy, niin kolme vuotta sitten päivänselvältä asialta tuntunut homma ei olekaan ihan kirkkaana mielessä kun se muistettava asia pitäisi sieltä pään perukoilta kaivaa.

Tähän päivitykseen ei kaikkia lämmityksen käyttöönottoa edeltäviä vaiheita saa millään mahtumaan, niin että tekstiä joku vielä jaksaisi lukeakin. Tämä siispä riittäköön tältä erää, lisää tarinaa aiheen tiimoilta on luvassa ihan lähipäivinä, joten pysykää langoilla!