3.2.2015

Unelmia ja toimistohommia

Rakennusprojekti ei ole pelkkää rakentamista, vaan se on myös paljon paperitöitä, mistä puolesta projektia en tähän mennessä ole paljon tullut kertoilleeksi. Silloin joitakin vuosia sitten purkutöihin ryhdyttäessä ei papereita vielä paljon täytelty, mutta viimeistään tonttikauppojen tultua ajankohtaisiksi pääsimme perehtymään myös rakentamisen byrokraattiseen puoleen. Ja kuten kaikissa projektimme vaiheissa, myös näissä asioissa olemme vähän kuin vahingossa ajautuneet hyvin omatoimiseen touhuamiseen, sen enempää mistään tietämättä. 

Tontin sijaitessa kaava-alueen ulkopuolella, ja tästä syystä rakennuslupien ollessa paikoin kiven alla, oli ennen tonttikauppojen tekoa otettava luuri kauniiseen käteen, ja lähdettävä selvittämään, olisiko rakennuslupaa edes teoriassa mahdollista saada. Kilautus kaverille eli kaavoitusarkkitehdille antoi meille toiveita - yksi ensimmäisistä kysymyksistä koski tontin kokoa, ja kerrottuani kooksi 5700 neliömetriä, kuului vastaus: "Tontin koko viittaisi siihen, että tontille mahtuu asuinrakennus". Aijaa... Meinasi siinä helsinkiläisellä mennä aamukahvi väärään kurkkuun, nykyinen asuntomme viisirappuisessa kerrostalossa kun seisoo samankokoisella tontilla autopaikkoineen kaikkineen. Ihan sen kokoluokan rakennusta emme toki olleet suunnittelemassa, mutta siis mahtuu, oikein hyvä!

Taustatiedoiltaan nollatasoinenkin rakentaja saa asioista selvää kun kyselee ja ihmettelee ääneen, ja jaksaa surffata netissä, liian helpoksi asioita ei kuitenkaan ole tehty. Pelkästään alan nimikkeistö on monimutkaista, kuka esimerkiksi ymmärtää mitä sana "suunnittelutarveratkaisu" tahtoo kertoa? Minä en ainakaan tajunnut, enkä ihan tajua vieläkään, mutta nykyään sentään tiedän sen olevan rakennuslupahakemusta edeltävä asiakirja, joka tarvitaan kaava-alueen ulkopuolella, tai jotain sinnepäin. Ja myönteisen ratkaisun tässä kohtaa helpottavan varsinaisen rakennusluvan saamista, ellei suorastaan mahdollistavan sen. Pääsuunnittelijaltamme saimme lisäksi neuvon kirjoittaa hakemuksen saatteeksi "liikuttavan tarinan", kunnanisät kun kuulemma sellaisille tuppaavat lämpenemään. Ja kun tuo liikuttavaksi tarkoitettu saatekirjelmä nostatti kyyneleet myös kanssarakentajani silmiin (liekö hänelle vasta siinä lukiessaan valjennut totuus elämästä kanssani?), niin taas päästiin eteenpäin - tarinan ansiota tai ei.

Tee-se-itse-meinigillä jatkettiin myös rakennuslupahakemuksen kimppuun, ja taas saatiin ihmetellä tarvittavia dokumentteja, mikä ihme on pohjaolosuhdeselvitys, tai kuka tekisi meille pintatasaussuunnitelman, vai tarvitaanko edes sellaista? Näiden asioiden parissa painiessa meille on muodostunut aika selkeä työnjako paperihommien suhteen. Vai miten helposti luulette näiden sujuvan siltä, joka on puoliksi saksalainen, äidinkieleltään suomenruotsalainen, ja jolle nuppu on nuppi ja nekka on nekku, päähäni kiedottu pyyhe turbiini, ja jonka mielestä ajoittainen huonotuulisuuteni kielii keskiajan kriisistä? Joten vaikka paperityö välillä väsyttääkin, niin yhtään en valita.

Itse emme toki ole kaikkia tarvittavia papereita ja suunnitelmia tehneet, vaan avuksemme olemme löytäneet ja tarpeellisiksi havainneet niin pääsuunnittelijan, rakennesuunnittelijan kuin lvi-suunnittelijankin. Paperitöiden paras vaihe on kuitenkin edelleen se hetki, kun saimme eteemme talon ensimmäiset julkisivukuvat - miten kaunis talo meille tulisikaan! Pääsuunnittelijamme osasi joko lukea ajatuksemme tai näkemyksemme osuivat muuten vain yksiin, mutta kerrasta meni kohdalleen, kiitos ja kumarrus Harrille siitä hyvästä!

Erinäisistä käytännön sanelemista syistä (ja ehkä myös tulevan emännän toiveista) talo on muuttomatkan aikana muutamilta osin muuttanut muotoaan, mutta myös vanhan talon piirteitä on jäljellä. Uusi ja vanha, Villa Senobia ylpeänä esittää;