29.1.2017

Muutama pohdinta pohjaratkaisusta

Heti tämän postauksen alkuun mainittakoon, että pitkästä aikaa olen saanut päivitettyä Villa Senobian FB-sivulta löytyviä kuvakansioita, lisäämällä joitakin kuvia jo olemassaoleviin, sekä lisäämällä kolme ihan uutta kansiota. Jos sama into jatkuu lähiaikoina, niin saatan jopa päästä ajan tasalle projektin nykyhetken kanssa, mutta vielä ei parane lupailla liikoja. Samassa ahkeruudenpuuskassa liitin linkit noihin kuvakansioihin myös blogin sivupalkkiin, eli oikean palkin kuvia klikkaamalla pääsee katsomaan enemmänkin kuvia. Pahoitteluni niille lukijoille, joilla FB -tiliä ei ole, ilmeisesti kuvien tarkempaa tarkastelua varten sellaisen kuitenkin tarvitsee!

Talon pohjaratkaisuun liittyvistä pohdinnoista en ole aiemmin tainnut kirjoittaa,joten puhutaanpa hieman siitä. Talon pohjaratkaisu meidän hommiin ryhtyessämme näkyy alla olevasta hienosti piirretystä kuvasta;


Hirrestä rakennettujen, eli meidän "mukaamme" lähteneiden seinien sijoittuminen taas näkyy tässä;



Näitä kuvia vertaamalla huomaamme, että kuvissa oikeaan laitaan sijoittuva pirtti on viimeisimpien asukkaiden eli lapsuudenperheeni aikaan ollut jaettu kolmeen osaan; olohuoneeseen (J), keittiöön (K) ja vaatehuoneeseen (L). Perheemme asuessa talossa käytössämme oli lisäksi koko viisihenkisen perheen yhteinen makuuhuone (G), eteinen (I) sekä wc / kylpyhuone (H), jonka läpi kuljimme talon toista päätä asuttaneiden mummun ja papan keittiöön (E). Keittiön lisäksi heillä oli käytössään olohuone (F), makuuhuone (C) sekä oma eteinen (D), talossahan on tuossa vaiheessa ollut kaksi pihanpuoleista kuistia. Huoneet A "kylmäkamari" ja B "peräkamari" ovat olleet käyttämättöminä vähintäänkin 70-luvun alulta, luullakseni aika paljon pidemmältäkin ajalta. Viimeksi mainittujen huoneiden tappioksi meidän projektissamme päädyttiin vanhan rungon lyhentämiseen, oikeastaan kolmesta syystä; vasen pääty oli kunnoltaan huonoimmalla tolalla, sillä sekä päädystä aikanaan huonosti peitetty vanha ikkuna-aukko että toisen kuistin kattojiirin vuoto olivat aiheuttaneet seiniin melko pahoja lahovaurioita. Lisäksi arvelimme tilan riittävän meille mainiosti ilman noita huoneita, minkä ohella talo pitäisi saada mahdutettua tontillamme aiemmin sijainneen, meidän taloamme lyhyemmän rakennuksen sijoille.

Hirsiseinien sijoittuminen taloon oli meille annettu tekijä, eikä huoneiden tulevia käyttötarkoituksiakaan tarvinnut lopulta kauaa miettiä (paitsi jos kysyy Oliverilta, joka väittää että kanssani olisi mukamas tarvinnut asiasta oikeasti vähän vääntääkin). Selvä asia oli, että keittiöstä tulisi kodin sydän, ja samalla se palautettaisiin alkuperäiselle paikalleen (G). Kuten edellä mainittua, oli vanha pirtti Hanna-Leenan perheen talossa asuessa jaettu osiin, ja sama oli meilläkin mielessä, jatkossa tähän osaan taloa sijoittuisivat meidän makuuhuoneemme (master bedroom, miten hienon kuuloista!), vaatehuone sekä vierashuone. Keittiön toisella puolella sijaitsisi olohuone, ja kuvista katsottuna vasemmassa päädyssä kodinhoitohuone ja kylpyhuone, toisen etupuolen kuisteista siirtyessä talon päätypuolelle ja toimiessa arkisisäänkäyntinä.

Mutta se pirtti siis... Koko komeudessaan pääsimme pirtin näkemään vasta purkutöiden edettyä, ja ylimääräisten väliseinien kadottua. Ja tältä se sitten näytti;


Jotenkin tuo 45 neliön kokoinen pirtti oli aika komea näky, ja mielessäni alkoi kutkutella ajatus sen jättämisestä sellaisekseen. Oliver oli ehdottomasti tätä ratkaisua vastaan, sillä näin ison huoneen sisustaminen kodikkaaksi olisi kuulemma mahdottomuus, mikä lisäksi taas makuuhuoneen sijottuminen olohuoneeksi aiemmin ajateltuun huoneeseen tarkoittaisi kylpyhuoneeseen kulkua aina makuuhuoneen läpi. Okei, se kuulosti huonolta, omastakin mielestäni. Lopullisesti asian kuitenkin ratkaisi tarve löytää tila vintille meneville portaille, portaita kun ei aiemmin kylmänä olleeseen tilaan ollut mennyt lainkaan. Eli tällainen siitä pohjasta sitten tuli;


Portaiden alle saatiin vielä sopimaan pikkuruinen wc, josta matkan varrella tuli vielä pikkuisen pienempi, kun tila laitettiin puoliksi. Portaiden alle sijoittuukin nyt myös ruokakomero, johon on käynti keittiöstä, ja joka tulee olemaan ihan paras keksintö ikinä - etenkin kun nykyisen kerrostalokodin keittiössä on pakko sanoa pari perkelettä aina kun keittiössä yrittää yhtään mitään kokata. Onneksi en usein yritä, kuten kaikki minut tuntevat hyvin tietävät...

Nykyisellään kun asiaa miettii, niin heti ei keksi millä tavalla talon pohjaratkaisu voisi olla millään tavalla parempi? Kavereiden lapsia katsellessa huomaa kuinka mahtavaa hauskaa on silloin kun kämpän pohjaratkaisu sallii ympäri juoksemisen, ja tämä meidän talohan on kuin tehty sitä varten. Helposti näenkin jo mielessäni meidät kirmaamassa iloisina ympäri eteisestä makuuhuoneeseen ja vierashuoneen kautta keittiöön, ja sitten taas eteisen kautta olohuoneeseen, siitä keittiöön, ja hiphei! Ja oikeasti on tavattoman viehättävää vanhan tavan mukaan nähdä talon läpi päästä päähän, kuten tästä saa aavistuksen, kuva otettu kodinhoitohuoneen ja olohuoneen väliseltä oviaukolta;


Tässä tämän kerran pohdinnat, ensi kerralla kirjoittelen keittiösuunnitelmista, jotka ovat muutaman viime viikon aikana harpanneet aimo askelin eteenpäin. Keittiön suunnittelun lähtökohtana on ollut, jonkun mielestä ehkä yllättäenkin, mutta meidän mielestämme varsin luontevasti, maaliskuussa 2013 (!) vanhempien nurkkiin uuteen kotiin pääsyä odottamaan ostettu lattiakello (pahoittelut huonosta kuvasta), mikä ihanuuksien ihanuus!

21.1.2017

Vielä lämmityshommista



Pari edellistä blogipäivitystä ovat koskeneet lämmitystä, ja palattakoon siihen edelleen, tällä kertaa ihmettelyn aiheena ovat pattereiden ja maalämpötoimittajan valinnat.

Edellä mainituista pattereiden kanssa ryhdyttiin ensin, joten aloitetaanpa siitä. Yhtä varhain kuin maalämmöstä, päätettiin myös siitä, että vesikiertoinen lämmitys hoituisi varsinaisissa asuinhuoneissa vesikiertoisilla pattereilla, ja vain laatoitetuissa kodinhoito- ja kylpyhuoneissa lattialämmityksellä. Syynä se, että talon lattiat tulisivat olemaan vanhaa lautaa ja lankkua, joiden alle ei omassa (kapeakatseisessa?) maailmassani lattialämmitys vain olisi istunut. Kun ei ole ennenkään ollut, niin ei laiteta nytkään... Kyllähän lattialämmitystä lautalattioidenkin kanssa käytetään, eikä siinä kai olisi ollut niin väliä onko kyse uudesta vai vanhasta puutavarasta, mutta lankkujen kanssa oli vähän toinen juttu. Paksuimmillaan vanhasta talosta nostamiemme lattialankkujen paksuus kun oli 8 cm, niin aika hullulta tuntuisi yritää puskea lämpöä sellaisen tavaran läpi. Ja vaikka läheskään kaikki lankut eivät tuohon paksuuteen yltäneetkään, niin keskimäärin n. 5 cm:iin kuitenkin. Pattereilla siis mentäisiin.

Haaveissamme siinsivät koristeellisen jyhkeät, omilla jaloillaan seisovat valurautaradiaattorit, jotka olisivat yksi osa taloon sopivaa sisustusta. Tähän suuntaan siis, kuva lainattu www.torujyri.ee -sivustolta, joka on virolainen jälleenmyyjä, ja jonka myymälässä Tallinnan lähettyvillä kävimmekin aiheeseen tutustumassa;

Aiheeseen liittyvä kuva

Pattereiden hankinnan lähestyessä saimme lvi-suunnittelijaltamme ohjeistuksen pattereiden tehomitoitukseen, ja valurautapattereiden maahantuojan sivustolta löytyneiden ohjeiden mukaan laskimme hankinnalle hintaa sekä pattereille kokoa. Hintaa olisi tullut laskelmiemme mukaan ihan merkittävä summa, mutta satsauksena sisustukselliseen ja fiilikselliseen arvoon olisimme siihen olleet valmiit. Siksi olikin hirmuinen pettymys, kun maahantuojalla sitten lasketimme "oikeat" lukemat, ja saimme tarjouksen, jossa hinta oli itse laskemaamme nähden kolminkertainen, minkä lisäksi patteria olisi tullut ihan tolkuton metrimäärä, mikä olisi tehnyt pattereista jo lähes sisustusta hallitsevat elementit, mitä sitäkään emme toki halunneet. Jonkinlainen kompromissi hankintaan olisi varmasti voinut olla löydettävissä, mutta laskelmiemme mentyä siinä määrin metsään, ei asiaa auttanut eikä haluttanutkaan sen pidemmäksi aikaa jäädä murehtimaan. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa, ja koska vanhuksissa asuu viisaus, niin sama suunta meilläkin.

Kuten viimeksi ikkunoista kertoillessani totesin, kaikkea ei tällaisessa projektissa yksinkertaisesti voi saada, ja toisaalta, kompromissien kanssa voi oppia elämään oikein hyvinkin, eikä sitä alunperin haluamaansa välttämättä jää kaipaamaan kuin ehkä ohimenevinä hetkinä. Niinpä pattereiksemme nyttemmin päätyneet "peruspurmot" passaavat meille oikeastaan varsin hyvin. Vaikka etukäteen olin ajatuksesta lähestulkoon kauhuissani, ja asennuksen jälkeenkin vielä pienesti harmissani, niin jo tässä vaihessa ovat silmäni niihin niin tottuneet, ettei niihin yksinkertaisesti kiinnitä edes huomiota - eikä tässä suhteessa asia varmuudella huonompaan suuntaan muutu siinä kohtaa kun seinäpinnat alkavat valmistua ja huonekalut ja muu sisustus valtaa alaa. Näillä siis mennään;



Maalämpöurakoitsijan valinta oli sellainen vaihe projektia, jota hieman joutui etukäteen jännittämään ja vähän stressaamaankin, sillä nyt oltiin sellaisella alueella, jolla osaamisemme oli vielä tavallistakin huonompaa. Myös moneen muuhun vaiheeseen ollaan toki sukellettu ilman minkäänlaista kokemusta, mutta suurin osa aiemmista asioista on ollut käytännön ajattelulla ja kohtuullisella perehtymisellä ymmärrettäväksi tehtävissä. Onneksemme naapurustostamme kuitenkin löytyi meitä hieman insinöörihenkisempi kaveri, joka omassa lämmitysprojektissaan oli tullut kilpailuttaneeksi melkoisen määrän alan toimijoita, ja jolta saimme kymmenen yrityksen listan hänen kokemuksensa mukaan asiallisimmista toimijoista. Helppohan siitä oli ryhtyä tarjouksia pyytelemään, itse tosin tyydyin kuuden toimijan kilpailuttamiseen. Siispä iso kiitos avusta naapurin Mikolle, kyllä tälläkin paikan tupareiden vippipöydässä ansaitsee!

Niin tässä kuin muutamassa muussakin vaiheessa täytyy ihmetellä alan toimijoiden tapoja käydä kauppaa. Aina on niitä, jotka eivät vaivaudu kyselyyn edes vastaamaan, niitä joista kuuluu ehkä kuukauden kuluttua, ja niitä jotka kyllä tarjoavat, mutta eivät sitten muista tai viitsi paljon perään kysellä. Tällainen toiminta on itseäni ihmetyttänyt useaan otteeseen, etenkin kun rakennusprojektimme on osunut rakennusalan huononlaiseen suhdanteeseen? Onneksi on sitten myös niitä, jotka vastaavat heti tarjouspyynnön saatuaan, vaikka sitten vain lupaamalla palata asiaan piakkoin, ja niitä jotka ottavat asiakkaaseen aktiivisesti kontaktia soittamalla, tulemalla tutustumaan kohteeseen ja PALVELEMALLA! Kaikkia edellä mainittuja tyyppejä mahtui tähänkin joukkioon, ja loppumetreille pääsivät ne kolme toimijaa, jotka ennen tarjouksen tekoa halusivat tulla paikan päälle katsomaan. Kohteeseen tutustumista pidimme arvossa siksi, että vaikka tarjouspyynnön liitteeksi laitoimme varsin kattavat tiedot kokonaisuudesta, emme ollenkaan uskoneet, että tällaisesta hieman tavanomaisesta hankkeesta kaikilla olisi pelkkien papereiden perusteella hyvä ymmärrys. Voi toki olla, että tulen tässä samalla aliarvioineeksi toimijoita, mutta oli miten oli, näillä perusteilla meillä edettiin.

Sinällään tarjousten vertailu oli meillä hieman hatusta vedettyä hommaa, mutta kun aikansa papereita tuijottaa, aiheesta lukee, ja tarjoajien kanssa keskustelee, niin ehkä siinä ymmärryskin kasvaa. Ihan varmoja emme voi edelleenkään olla siitä, että täsmälleen tiedämme mitä olemme tulleet ostaneeksi, mutta tyytyväisiä olemme kyllä, ja se riittäköön. Valitun toimijan kanssa yhteistyö sujui hyvin alusta loppuun, aikataulut pätivät ihan kuten sovittiin, työn jälki on siistiä ja hyvää, ja tasaista lämpöä on riittänyt. Kiitos siis onnistuneesta projektista, Energiset Pirkanmaa!

Maalämpökaivo, aktiivisyvyyttä 225m

Maalämpöpumppu Thernia Inverter 3 - 12kW


Sydäntalven ajan projektimme viettää tuttuun tapaan hiljaiseloa, vain kodinhoitohuoneen ja kylppärin tekijää odotellaan saapuvaksi. Ollaan itse asiassa jo vähän aikaa odoteltu, kaveri kun tuntuu kadonneen täysin tavoittamattomiin... Eikähän tässä valmiissa maailmassa sellaista kiirettä olisi, mutta kun ei millään malttaisi odottaa, että pääsisi näkemään nämä valmiina paikoillaan;


Ensi kertaan, ja oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille, kiitos kun tsemppaatte eteenpäin!

20.11.2016

Kolme on ko kurkistaa: varvas kengästä, naskali pussista ja paha ämmä ikkunasta

Tämänkertaisen blogikirjoituksen otsikko on vanha suomalainen sanonta, ja vaikka meillä ei pahoista ämmistä tiedetä sitten yhtään mitään, niin postauksen aiheena on tänään ikkunat. Varsinainen aasinsilta tämä aloitus...

Eilisessä postauksessa mainitsin yhdeksi syksyn tekemiseksi ikkunoiden tiivistyksen, ja samalla tulin huomanneeksi, että talon ikkunoista kertovat tarinat ovat toistaiseksi koskeneet pelkkiä kylmien kuistien ikkunoita ja niiden loputonta kunnostusurakkaa (kiitos kysymästä, eivät vielä ole valmiita.). Talossa on kuistien ikkunoiden lisäksi kuitenkin aika liuta ihan "tavallisiakin" ikkunoita, joten puhutaanpa hetki niistä.

Talon alkuperäiset ikkunat olivat kuusiruutuiset, joten muita vaihtoehtoja ikkunamalleille ei hetkeäkään edes harkittu. Sen sijaan lähinnä leikkimielisesti hetki harkittiin talon omien vanhojen ikkunoiden kunnostusta ja käyttöönottoa, mutta tosimielellä ei sitten kuitenkaan. Ikkunoissa kun oli kuusiruutuisiakin akkunoita aika monessa eri koossa ja auringon puolella todella huonokuntoisina, minkä lisäksi neljä ikkunaa olivat vanhempani 70-luvun tyylille uskollisina vaihtaneet isoihin yksiruutuisiin malleihin, katsokaapa tätä kauneutta;



Ja kuten monesti aiemminkin todettua, hirsirakennusta paikasta toiseen siirrettäessä muuttuu se vanhasta uudeksi, mikä tarkoittaa ikkunoiden osalta nykyaikaisen tiukkoja U-arvoja, ainakin meidän kunnassamme, poikkeuksiakin kuulemma on. Helpoimman kautta monessa mielessä siis pääsee, kun menee sieltä mistä rima on matalin ja tilaa uudet ikkunat. Ikkunoita meillä oli hankittavaksi 12 kuusiruutuista, yksi neljäruutuinen sekä kymmenen kaksiruutuista. Vanhassa talossahan ei vastaavaa valikoimaa ole ollut, mutta rungon korotuksen myötä määrää lisäsivät vinttikerroksen ns. haukkaikkunat, jollaiset lisäksi laitettiin kellarin tekniseen tilaan sekä kodinhoitohuoneeseen pienen ja rikkonaisen huoneen kalustamista helpottamaan. Neliruutuinen ikkuna puolestaan katsoo eteisestä kylmälle kuistille, sijaiten vanhalla alkuperäisellä ikkunan paikalla, mutta kuistin kasvettua tuo nyttemmin luonnonvaloa muuten pimeäksi jäävään eteiseen, muita ikkunoita pienemmän koon kuitenkin helpottaessa näissäkin kalustamista.



Ikkunoiden hankintaan ryhdyttäessä kauniina unelmana talon emännällä olivat perinteiset sisään-ulos-aukeavat kitti-ikkunat, joista melko pian kuitenkin jouduin haikein mielin luopumaan. Suurimmaksi osaksi budjettisyistä, mutta osin myös käytännöllisyyden sanelemana, sillä ovathan nyttemmin valitut, pelkästään sisäänpäin aukeavat ikkunat niin paljon helpommin pestävät, etenkin kun tontin korkeusolosuhteet paikoin ovat ikkunoiden ulkopuolelta pesemisen kannalta vähintään haasteelliset.

Ikkunoista pyysimme lopulta tarjoukset ehkä kymmenkunnalta eri toimijalta, mukana joukossa niin pieniä puusepänpajoja, perinnerakentamisen liikkeitä, keskikokoisia "nykyajan" ikkunafirmoja kuin yksi ihan isokin ikkunatehdas, kaikki kuitenkin puuikkunoina, ei puu-alumiini tai muina virityksinä. Perinteiset kitti-ikkunat olisivat ilman muuta olleet talon luonteeseen ne kaikkein parhaiten sopivat, ehdottomasti, mutta käsityölle muodostuva hinta oli meille yksinkertaisesti liian kova, niin paljon kuin käsityötä arvostammekin. Fakta kun on, että kaikkea ei voi saada, ja tämän mittaluokan projektissa valintoja vaan joutuu tekemään. Huonosti meille ei kuitenkaan käynyt, sillä kauppoihin pääsimme lopulta naapurikylän hyvän aikaa sitten eläköityneen puusepän kanssa, saman joka meille oli ulko-ovet jo aiemmin tehnyt. Ja joka ei alkuunsa kovin innostuneelta ikkunaurakastamme vaikuttanut, joka tammikuulla tehdyn sopimuksen jälkeen lupaili kevään mittaan pikkuhiljaa ikkunoita rakennella, ja joka maaliskuun puolivälissä sitten soitteli ja kyseli koska ikkunat viitsisimme pois hänen jaloistaan pyörimästä noutaa.

Ikkunat halusimme asennettavaksi vanhaan tapaan talon ulkoverhouksen tasalle, ja vaikka sitä muutamilta tahoilta matkan varrella kyseenalaistettiinkin, niin siltä osin päätös oli ehdottoman oikea, niin "oikealta" ne nyt näyttävät. Ikkunoiden vuorilautojen ulkoasuun mallia otettiin jälleen talon alkuperäisestä ilmeestä, jossa vastaavaa mallia oli tosin vain päätyjen yläikkunoissa, nyttemmin sitten kaikissa isoissa ikkunoissa, samoin kuin kodinhoitohuoneen ikkunassa. Pari kuvaa matkan varrelta;
Vanha malli päädyn yläikkunasta
Ikkunoiden asennus meneillään

Sekin etu ikkunoiden asennuksesta ulkoverhouksen tasalle seuraa, että tulevaisuudessa meillä tulee olemaan ihanan leveät ikkunalaudat talossa sisäpuolella. Mitä kaikkea ihanaa sisustussälää niille tuleekaan mahtumaan, tuskin maltan odottaa... Ennen sisustuspuuhiin pääsemistä tiedossa on kuitenkin aikamoinen urakka ikkunasmyygien askartelussa, laitetaanpa se Oliverin ensi kesän to do -listalle siis!



Ikkunoiden tiivistyksestäkin piti siis puhumani, mutta siinä ei loppujen lopuksi ole paljon puhuttavaa - pellavaa, vähän lisää pellavaa ja vielä vähän pellavaa!

Kaiken kaikkiaan, vaikka ne mielessä hellimäni kitti-ikkunat jäivätkin haaveeksi, voin ihan täydestä sydämestäni sanoa, että rakastan näitä meidän ikkunoitamme ihan yli kaiken! Osansa on varmasti sillä kauniilla, kumpuilevalla maisemalla, joka niistä näkyy, mutta paljon tuosta tunteesta selittää myös hyvää työtä tehnyt sympaattinen puuseppämme Erkki, joka kyllä ennätti näkemään ikkunat paikallansa, mutta ei valitettavasti taloamme valmiina. Iso kiitos ja lämmin ajatus ansioituneen tekijän muistolle.

19.11.2016

Niin hyvä, lämmin, hellä...

...on mieli jokaisen, joka saa viiden vuoden puurtamisen jälkeen tupaansa lämmöt päälle! Ilman ylisanoja on aika vaikea kuvailla miltä tuntuu ensimmäisen kerran pötkähtää makuuhuoneeseen nostetuille hetekoille, nauttia ihanasta lämmöstä ja kuunnella talon rikkumatonta hiljaisuutta (jonka hetimmiten kyllä rikkoo pienen hiirulaisen rapina pönttöuunin viereissä kahden halon muodostamassa halkopinossa). Niinpä niin, joku ehti jo ennen meitä nauttimaan ihanasta lämmöstä, ja jos pienen hetken kuvittelinkin (olinpa urpo!) meidän rakentaneen talon ilman hiiren mentäviä aukkoja, niin pieleen meni. Tyyppi katseli meitä hetken aikaa nenänvarttaan pitkin, mutta päätti kuitenkin antaa meille tilaa tuoksi yhdeksi yöksi, arvasi varmaan että lopputalven saa pitää torpan omanaan. Ensimmäinen omassa tuvassa nukuttu yö on siis totta, ja tuhansia lisää sitten toivottavasti jatkossa, aika sanaton olo.

Hiljattain päättyneen rakennuskauden tärkeimpänä tavoitteena oli saada lämmitysasiat kuntoon, siihen päästiin, ja nyt on taas aika hieman huokaista. Ennen urakan viimeisiä vaiheita viimeisiä viikonloppuja puurrettiin edellisistä syksyistä jo niin tuttuun tapaan pakkopullan kitkerä maku suussa ja hampaita kiristellen, mutta kyllä tästä taas kevääseen mennessä toivutaan, se on ihan varma!

Lämmitysmuodoksi olimme jo projektin alkuvaiheessa miettineet maalämpöä, ja vaikka muutamaa muutakin vaihtoehtoa matkalla mietittiin, ei alkuperäinen suunnitelma lopulta saanut varteenotettavia kilpailijoita. Suurimittaiseen tieteelliseen laskentaan tai insinöörimäiseen tietotaitoon ei valintamme tainnut perustua, mutta ehkä vaakakupissa painovat eniten maalämmön huolettomuus (toivomme siis että huoletonta tulee olemaan!), ekologisuus ja matalat käyttökustannukset. Noista käyttökustannuksista saamme muuten aika hyvän kuvan ensimmäisen talven ajalta, kun ainoa sähkösyöppö talolla talvikuukausien ajan on maalämpöpumppu.

Loppukesän ja alkusyksyn pakollisiin tekemisiin ennen lämpöpumpun asennukseen pääsyä kuuluivat ulko-ovien asennukset (syyskuuhun saakka ovien virkaa ovat toimittaneet pelkät pressut), ikkunoiden tiivistys, välipohjan eristys, pattereiden asennus sekä kunnalliseen vesijohtoverkkoon liittyminen. Työtunteja on noihinkin vaiheisiin saatu kulumaan ihan kiitettävästi, ja oikeastaan vasta kun tähän näitä tekemisiä listaan, huomaan että kylläpä sitä onkin tullut tehtyä, ei liene ihme jos tässä kohtaa hieman väsyttää???

Kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon liittymisestä meidän hankkeessamme määrättiin jo suunnittelutarveratkaisussa, joka siis kaava-alueen ulkopuolelle rakennettaessa edeltää rakennuslupahakemusta. Vesijohtoverkko olikin käyttöönottoa ajatellen mukavan lähellä, naapurin pienen pellon puolessa välissä, jonne isäni kätevänä kaivurimiehenä puolessa päivässä kaiveli reitin. Jatkoa ajatellen viemärin kanssa ei olekaan aivan yhtä kiitollinen tilanne, mutta palataan siihen seuraavalla rakennuskaudella, jonka päänsäryksi se tässä vaiheessa onneksi jää.



Kaltaisillemme leppoisan tahdin tee-se-itse-rakentajille muuten sellainen ilmainen vinkki, että johonkin välivaiheen piirrokseen kannattaa merkitä vaikkapa se, mihin kohtaan kaikenlaiset perustusten anturan alle laitetut läpiviennit ym. tulikaan laitettua. Vaikka kuinka tuntuu siltä että kyllähän tämän nyt muistaa, niin EI MUISTA. Niitä kaikenlaisia muistettavia ja huomioitavia juttuja kun projektin varrella kertyy, niin kolme vuotta sitten päivänselvältä asialta tuntunut homma ei olekaan ihan kirkkaana mielessä kun se muistettava asia pitäisi sieltä pään perukoilta kaivaa.

Tähän päivitykseen ei kaikkia lämmityksen käyttöönottoa edeltäviä vaiheita saa millään mahtumaan, niin että tekstiä joku vielä jaksaisi lukeakin. Tämä siispä riittäköön tältä erää, lisää tarinaa aiheen tiimoilta on luvassa ihan lähipäivinä, joten pysykää langoilla!

3.8.2016

Maailman kauneimmat lattiat

Ne meillä nyt on - maailman kauneimmat lattiat! Ainakin meille itsellemme ne ovat maailman kauneimmat, ja mitäs meitä muiden lattiat oikeastaan kiinnostavatkaan? Liian ylpistymisen välttämiseksi tiedostamme kyllä, että meidän lattiamme eivät ehkä välttämättä ole kaikille muille ne unelmien lattiat, mutta kaltaistemme laiskojen siivoojien kannalta on maailman näppärintä, kun roskia ei tarvitse lakaista pelkästään mattojen alle, vaan ne voi lakaista suoraan lattian alle (sen verran lankkulattioissa aina kuuluu rakoa olla). Kätevä emäntä kiittää!

No mutta asiaan. Kuten viimeksi kerroin, lattioiden paikalleen laittaminen on yksi tämän rakennuskauden tärkeimmistä tavoitteista, ja siihen ollaan nyt siis päästy. Varsinaisesta asuinkerroksesta puuttuvat enää laatoitettavat lattiat (kodinhoito- ja kylpyhuone), ruokakomero sekä kuistit, jotka molemmat tulevat olemaan kylmiä, eivätkä sen vuoksi tässä kohtaa vielä kiireisiä.

Mutta onpa ollut homma tämä lattioiden laitto, ihan alkaen siitä kun vanhan talon lattiat aikanaan kesällä 2013 nostettiin (lue lattioiden nostosta lisää täältä). Talon omat lattiat todettiin jo tuossa vaiheessa niin sekalaisiksi ja osin valitettavan huonokuntoisiksi, niin että ostolattioitakin tiesimme tarvitsevamme, mieluusti talon tyyliin sopivana eli käytettynä. Tässä kohtaa apu oli onneksi lähellä, kun timpurimme Mikko oli omasta vanhasta talostaan kaikki muut paitsi pirtin lattian jo vaihtanut, ja oli sen vuoksi meille valmis uusia lattianmateriaaleja vastaan lattiansa nostamaan. Aikamoisia vonkaleita olivatkin nuo pirtissä pötkötelleet kaverit, mittaa niillä oli yli 6m, ja leveyttä parhaimmillaan 37cm. Kahdella trailerikuormalla tavara oli noudettu tontille odottamaan jo keväällä 2015;



Mikon kautta (iso kiitos!) meille järjestyi vanhaa lattiaa toisestakin vanhasta (ilmeisesti purku-) talosta, joten uudenkarheaan lattialautaan meidän ei ole tarvinnut ryhtyä muutoin kuin paraatikuistin osalta sitten tulevaisuudessa.

Lattialankkujen ja -lautojen puhdistamisessa on työtä riittänyt niin viime kuin tällekin kesälle. Niin tässä kuin myös parissa muussa työvaiheessa on välillä vaikea tietää, missä menee huolellisen tekemisen ja nysväämisen raja? Veikkaan että nysväyksen puolella paikoin ollaan, mutta toisaalta hyvin tehtyä pohjatyötä tuskin tulee myöhemmin kaduttua? Osan kanssa ollaan siis menty ehkä vähän turhan perusteellisesti maalia poistaen, kun hiominen olisi varmastikin riittänyt. Oli miten oli, lattioiden kanssa ovat tulleet tutuksi niin maalinpoistoaineet, speed heaterit ja kuumailmapuhaltimet kuin hiomakoneetkin, sillä osassa tavarasta vanha maalipinta on ollut suhteellisen siistiä, osassa tolkuttoman huonossa kunnossa, ja osassa päällä on ollut jokin kipsin tapainen tasoite. Opettavaista puuhaa, jälleen kerran. Ja onneksi lankkujen ja lautojen käsittely irtotavarana on melkoisen helppoa, polvet ja selkä kiittävät.

Käytännössä kaikkien lattioiden paikoilleen laitto on alkanut sillä, että puutavara levitellään numerojärjestyksessä pitkin pihaa. Lattioista vain puolikas olohuonetta oli palaamassa alkuperäiselle paikalleen, eikä ostolattioiden tarkoista muodoista ja pituuksista muutenkaan ollut tietoa, joten kokonaisuuden ja materiaalin järkevän hyödyntämisen kannalta tämä oli oikeastaan ainoa mahdollinen tapa. Tänä(kin) kesänä rakennussäät ovat olleet varsin vaihtelevat, mutta tässä kohtaa meitä lykästi, ja pihaparketteja päästiin kokoilemaan aina suosiollisella säällä;



Ensimmäisenä aamuna lattioiden laitossa meitä oli neuvomassa luottomiehemme, Hirsiberia:n Mikko, jolle projektimme on vuosien mittaan tullut ehkä tuskallisenkin tutuksi... Hyväksi tavaksi itsellemme uusissa, isommissa hommissa olemme todenneet ammattilaisen antaman "työnohjauksen", jonka myötä omaan tekemiseen saa niin työn sujumista, joutumista kuin työn jälkeäkin parantavaa vinkkiä, tällä kertaa mm. kätevän kiilaamisen mallin. Tuskin olisimme tätä itse keksineet, tällä tavalla nimittäin saatiin isojakin itsepäisiä lankkuja asettumaan nätisti paikoilleen.






Haasteellisin osuus lattioiden osalta oli olohuone, jonka "uusi" lattia koostuu kolmesta vanhasta lattiasta. Meidän oli ihan pakko saada osaksi lattiaa huoneen alkuperäisen lankut, sillä niissä riittää ihmettelemistä vielä pitkäksi aikaa - leveyttä komeat 43,5cm, ja paksuutta 8cm! Alkuperäistä lattiaa riitti kuitenkin vain osaan huoneesta, huoneen oltua aikanaan jaettu kahdeksi pienemmäksi huoneeksi, mikä tarkoitti varsinaista palapeliä ja veistämistä.



Lattioiden kanssa on jatkossakin tiedossa puuhaa, kun pientä paikkausta, hiomista ja maalausta riittää, mutta tältä meillä nyt näyttää;





Lattiaprojektin onnistumisesta ison kiitoksen ansaitsee projektin toinen osapuoli Oliver, joka on jälleen kerran osoittanut ihan mieletöntä sitoutumista ja kunnianhimoa koko hommaan - miten ylpeä ja iloinen puolisostaan sitä voikaan olla! Toinen iso kiitos menee Oliverin veljelle Timille, joka tällä viikon talkoorutistuksella upgreidasi paikkansa tupareiden vip-pöydässä myös vip-paikaksi. Olette loistavia!

14.7.2016

Sairaan hyvä pössis!

Meneillään olevan rakennuskauden tavoitteista ei tähän mennessä ole tainnut tulla kertoiltua, joten aloitettakoon tällä kertaa sillä. Alkukauden tärkein tavoite oli saada asiat rakennekatselmukseen saakka valmiiksi, sillä jollei kenestäkään muusta, niin itsestämme on tuntunut erikoiselta, että talo näyttää kuisteja lukuun ottamatta ulkoisesti valmiilta, mutta kantavien rakenteiden hyväksynnästä ei vielä ole ollut virallista kuittausta. Suunnitelmien mukaan ollaan toki edetty, ja tehty kaikki (ainakin melkein) "by the book", mutta varmuutta tarkastuksen läpimenosta ei voi koskaan olla, ainakaan tällaisillä harrastelijoilla, jotka ovat ensimmäistä kertaa pappia kyydissä (ja vaikka toisella kerralla osaisimmekin jo niiiiin paljon paremmin, niin EI IKINÄ!!!). Kaltaistemme amatöörien pahin kauhuskenaario on, että tarkastaja toteaisi, "ei käy, aloitetaan alusta", ja sitten me vain siinä nyökkäilisimme että ahaa, tottakai, kiitos, tehdään niin... 

Mutta kuten viimeksi todettua, läpi meni, ja hyvä niin, seuraavan kerran tapaamme rakennustarkastajamme käyttöönottotarkastuksen merkeissä, eli tämänhetkisen suunnitelmamme mukaan loppuvuodesta 2017, saapa nähdä. Niin se aika rientää, keväällä 2015 sisareni kyseli halukkuuttamme omistamansa asunnon vuokraamiseen ajatuksena lähemmäs työmaata eli Tamperelle muuttaminen - kaiveltuaan arkistoistaan edellistä vuokralaisen hakuilmoitusta, johon vuonna 2012 olin vastannut muuton lähemmäs työmaata helposti olevan ajankohtainen vuonna 2013. Tässä sitä ollaan vuodessa 2016, eikä vielä aikomustakaan muuttaa...

Niin, ne tämän kauden suunnitelmat. Yksinkertaistettuna tavoitteenamme on talon sisällä saada asiat siihen malliin, että jonkinlaiset peruslämmöt saataisiin päälle ennen ensi talvea. Tämä tarkoittaa, että sähkö- ja putkityöt pitää saada alapohjaan sille mallille, että alapohjan villat voidaan puhaltaa, minkä jälkeen ryhdytään lattioiden laittoon, jotta taas patterit saadaan paikoilleen. Ikkunoiden karmien ja seinien väliset raot on eristettävä, ja ehkä taloon olisi hyvä laittaa myös ulko-ovet? Välipohjan tärkeimmät rakenteet tuli tehtyä maaliskuulla, mutta myös sinne pitää saada villat ennen talvea, eli myös vinttikerrokseen pitää saada lattian sisään tulevat asiat mietityksi. Ja jotta lämmöt saataisiin päälle, tarvitsemme myös vesiliitännän, vesikiertoinen patteri- ja lattialämmitys kun on suunnitteilla. Ja kai se varsinainen lämmitysmuotokin pitäisi vielä valita, kilpailuttaa ja teettää, että onhan tässä. Myös kylmät kuistit meillä oli toiveena saada valmiiksi, mutta ikkunoiden ollessa pahasti kesken se taitaa kyllä edelleen jäädä haaveeksi. Keväällä kyllä työväenopistossa huonekalujen entisöintikurssilla äänekkäästi vannoin, että kolme talvea kuistin ikkuinoita tupsuteltuani teen ensi syksynä jotain ihan muuta, kun ikkunat saan kesän aikana ihan helposti valmiiksi. Ehkä pitäisikin vaihtaa Helsingistä Espoon puolen työväenopistoon, missä minua ja ikkunoitani ei vielä tunneta, ikkunarouvana kun alan näissä kurssipiireissä olla jo suorastaan säälittävän tunnettu...

Mitä sitten tähän mennessä ollaan saatu valmiiksi? Ainakin hirveä määrä putkia ja sähköjohtoja;



Väliseiniä ja koolauksia;



Pönttöuuni makuuhuoneen nurkkaan;


Hirveä määrä rapsutettuja lattialankkuja ja -lautoja;



Eli onhan sitä jo siinä! Mutta se otsikossa mainittu sairaan hyvä pössis? Jostain syystä se tuli tänään puhalletusta alapohjan selluvillaeristyksestä, joka sai huonetilat hahmottumaan entistä lähemmäs tulevaa todellisuutta, kun lattioiden korko alkoi hahmottumaan;



Ensi kerralla palaamme näin ollen asiaan lattioiden laiton merkeissä, tuskin maltamme odottaa tähän vaiheeseen ryhtymistä! Sitä ennen on kuitenkin aika juhlistaa, sillä huomenna, pe 15.7.2016, tulee täyteen tasan sata vuotta siitä, kun tämä talo Hanna-Leenan sukuun ostettiin. Kippis sille, hattu kourassa olemme kiitollisia, että saamme omalla tavallamme olla jatkamassa tätä tarinaa!

23.6.2016

Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

...ja kesän tullen talonrakentajat työmaalle. Välillä ihan konkreettisestikin, kuuluuhan työmaan varusteisiin nykyään remppameininkiin ja likaisiin työvaatteisiin sopiva, pienesti elähtänyt (mutta niin kätevä ja käytännöllinen) asuntovaunu! Pääasiassa toki edelleen asustamme Oliverin iloksi appivanhempiensa nurkissa mm. sisävessan ja suihkun houkuttelemina, mutta esimerkiksi näin juhannuksen kunniaksi on ihan juhlaa vetäytyä, jos ei vielä ihan omaan tupaan, niin nurkille ainakin.



Viimekesäisiäkin tekemisiä on blogiin vielä raportoimatta, mutta käydään tässä vaiheessa kuitenkin kuluneen kevään tekemisiin kiinni, ja palataan menneisiin myöhemmin, ei kai sillä järjestyksellä niin väliä. Tänä keväänä työmaa käynnistyikin poikkeuksellisen aikaisin, kun maaliskuulla ryhdyttiin puuhiin välipohjan kanssa. Oma osuutemme tässä ryhtymisessä jäi kyllä eteisen kattolaipioiden paikoilleen nostamiseen ennen timpureiden saapumista, mutta osallistumista sekin. Ja toki laipioiden osalta tekemistä oli ollut jo edellisen kesän aikana maalinpoiston muodossa. Eteisen katossa rakennuksen edellisessä elämässä kun oli laskettu katto, joka oli naputeltu poikkihirsien alapintaan, me taas halusimme nuo kauniit hirret näkyviin. Tämä tarkoitti sitä, että laipioita tähän paikkaan ei ennestään ollut olemassa. Kätevä pärjää kuitenkin aina, ja passelit laipiot saatiin aikaan talon omista vanhoista lattialankuista, jotka taas olivat pohjasta niin elukansyömät, ettei niistä lattioita olisi enää tehnyt. Katoksi ne kuitenkin passasivat vallan mainiosti, vai mitä tuumaatte?




Rakentajan paras kaveri on pikkupaku, jonka kyytiin mahtuu melkein mitä vaan!
Myös olohuoneen osalta meiltä puuttuivat kattolaipiot, kun siltä osin poikkihirretkin ovat "ylimääräinen" lisäys talon vanhoihin rakenteisiin, sillä ajatuksella että olohuoneeseen haluttiin samaa ulkoasua kuin muihin asuinhuoneisiin. Poikkihirret oltiin rungon pystytyksen yhteydessä tehty suhteellisen jykevästä tavarasta, huonekorkeuden noustessa 2,8 metriin, mikä talon suurimpaan huoneeseen tietysti sopiikin. Noiden "uusien" poikkihirsien päälle emme kuitenkaan halunneet vanhaa lankkua, poikkihirsien ulkonäkö kun muutenkin oli muista huoneista poikkeava. Näin ollen päädyimme olohuoneen osalta uuteen puutavaraan, 27cm leveään hirsipaneeliin, jonka istuvuutta muuhun vanhaan materiaaliin kyllä aika tavalla jännitimme. Lopputulokseen olemme kuitenkin tyytyväisiä, tällä erää ajatus on käsitellä hirret tummemmiksi, ja maalata hirsipaneeli liitumaalilla tai vastaavalla vaaleaksi, mutta nähtäväksi jää, mihin ratkaisuun lopulta päädymme! Täytyy muuten sanoa, että melkoisen rimpulalta tuntui tuo hirsipaneeli, olisiko paksuutta ollut 21mm, kun kaikkien muiden laipioiden paksuus huitelee minimissään 35millissä!



Iso talon olemukseen vaikuttava tekijä on ollut välipohjan rakenteiden kanssa samaan syssyyn valmistunut vintille menevä (ihana!) portaikko. Tai no, aivan valmis se ei vielä ole, kun askelmien päällipuolet ovat vain rakennusaikaiset ja myöhemmin lopullisella puutavaralla korvattavat, mutta ilmeeltään kuitenkin lähellä valmista. Samoin on hahmottunut portaiden alle tuleva pieni wc, josta timpurimme jossain kohtaa totesivat, että heidän mielestään tosi pieni kyllä on, mihin minä totesin, että pienestä portaidenalus-wc:stä olen aina haaveillutkin. Kaikenlaisesta ne ihmiset haaveilevat, totesivat he. Ja kas, oikeasti wc:stä tuli puolet piirrettyä pienempi, kun timpurit tuumailivat, että portaiden allehan mahtuu wc:n ohella myös walk in - ruokakomero, keittiön sijaitessa portaikon seinän takana. Ja ihan totta, niin mahtuukin, juuri sellainen, josta olimme haaveilleet, mutta emme sellaiselle olleet paikkaa keksineet. Ruokakomero oli iloinen yllätys, mutta kaikessa pienuudessaan wc kieltämättä ensin pienoinen shokki, eli ehkä olisi ollut hyvä mainita meille ideasta ennen ryhtymistä? Mutta mittausten perusteella sinne tosiaan mahtuu ihminen pytyllä istumaan, ja ovikin vielä kiinni, joten eihän tässä hätää, niin kauan kun vessaan menossa oleva ihminen mahtuu 55cm leveästä oviaukosta sisään. Kädetkin pystyy pesemään ihan siinä istualtaan, kuinka kätevää se onkaan! Joten loppu hyvin, kaikki hyvin, etenkin kun ruokakomeron kanssa samaan syssyyn keittiöön muodostui ilmiselvä paikka isolle astiakaapille, josta siitäkin olen aina haaveillut mutta en paikkaa löytänyt. Asiat tuppaavat järjestymään, ja nyt taas ihan hiton hyvä syy lähteä antiikkikaupoille, kiitti siitä!






Tämän vaihteen tärkeimpänä steppinä iloitsemme siitä, että rakennusprojektin yksi virallinen vaihe, rakennetarkastus, saatiin toukokuun lopussa kunnialla suoritettua (vaikka työmaamme vastaava mestari unohtikin tulla paikalle). Samalla suoritettiin hormikatselmus ("ihan hyvältä se kai näyttää"), joten ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Lunta ei tänä juhannuksena kuitenkaan näyttäisi olevan tuloillaan, joten ei muuta kuin rentoa oloa kaikille!