Matkan varrella meiltä on moni kysynyt, mitä tällaisesta projektista tähän ryhtyessämme tiesimme. Vastaus on aika yksinkertainen; emme yhtään mitään. Tulipahan vain ryhdyttyä...
Rohkeutta on tähän saakka riittänyt ehkä siksi, että projekti on pikkuhiljaa
saanut nykyisen muotonsa. Projektin toinen osallinen, Oliver, alussa muisti aina kaikille sanoa, ettei häneltä mitään ole missään vaiheessa kysytty, mutta ei se ihan niinkään tainnut mennä (kai?). Tai no ehkä sittenkin vähän... Mutta hommahan lähti siis liikkeelle talon tyhjentämisestä kesällä 2011, eikä siinä vaiheessa ollut vielä sen enemmästä tietoa. Eikä meistä kumpikaan olisi silloin uskonut, että kahden vuoden kuluttua meillä olisi unelmien tontti, siellä perustukset tehtynä, ja hirsirungon siirtoon valmistautuminen käynnissä. Ja mainittakoon, että näistä jatkovaiheista on kyllä yhdessä keskusteltu ja päätetty, ettei vain kellään jäisi asiasta epäselvyyksiä!
Talon tyhjentäminen itsessään kuulostaa helpohkolta hommalta, varsinkin kun talon tietää seisseen "tyhjillään" viimeiset 15 vuotta, talon toisen päädyn vielä kymmenen vuotta pidempään,ja "peräkamarin" ja "kylmäkamarin" vielä paljon sitäkin pidempään. Niin, "tyhjillään" on suhteellinen käsite. Jokainen meistä tietää, miten tyhjällä tilalla on taipumus täyttyä, ja jos pihassa seisoo tyhjää tilaa sellaiset 7m x 26m, niin mitenkähän paljon sinne oikein saisi tavaraa mahtumaan? PALJON! Lasten vanhat koulukirjat, sinne vaan, samoin Tampereella asuneen mummin jäämistö. Ai vanha jääkaappi hajosi, no ei se mitään, viedään se pytinkiin pois uuden tieltä. Tadaa, sinne piiloutuu sujuvasti kaikki, mille muutoin ei käyttöä keksi. Mutta tämä ihan kaikella rakkaudella sitä säilyttäjäsukupolvea kohtaa, kyllä sen kaiken rojun seasta kaikkea kivaakin löytyi, eli onneksi ei kaikkea ole poiskaan heitetty!
Tyhjennysurakkaan oli otettava ponteva ote heti alkuunsa, eli jätelava pihaan, hansikkaat käteen (hengityssuoja naamalle), ja roinaa jätesäkkeihin lappamaan. Liikaa sentimentaalisuutta oli syytä välttää, vaikka esimerkiksi noita vanhoja koulukirjoja oli hauska hetkeksi pysähtyä selailemaan. Säilytettäväksi päätyi vain promille kaikesta irtotavarasta, ja niistäkin varmaan puolet päätyy hävitettäväksi, kun niitä projektin myöhemmissä vaiheissa tullaan uudelleen läpikäymään. Aina välillä äitini pölähti paikalle homman etenemistä kurkistelemaan, mutta sai kyllä äkkilähdön, jäätyään jokaisen tavaran kohdalla miettimään, josko sitä ja tätä voisi vielä joskus ja jouluna kerran elämässä ehkä sittenkin käyttää / korjata / laittaa esille / mitä vaan. Ei voi, kun ei ole kymmeniin vuosiin voitu.
Alkuun näytti siltä, että kaikenlaisen pienen irtosälän ohessa ei talossa paljon muuta olisi. Kun kaatopaikkaroina oli raivattu, niin jokaisessa talon huoneessa olikin vähän sitä sun tätä mielenkiintoista, ja yllättävän monta ainakin tässä vaiheessa säästettävää tavaraa. Ehkä niitä vain katsoi nyt uudella silmällä, kun niille tavallaan näki käyttötarkoituksen kaukana tulevaisuudessa, tai sitten ne vain rojun alta paljastuneena ylipäätään edes näki! Käytännössä kaikki isompi tavara, lue huonekalut, tarvitsevat käyttöönottovaiheessa enemmän tai vähemmän maalia pintaan tai muuta tuunausta. Eli talon ohessa meillä on laitettavaksi puolet tulevan kodin huonekaluista, ei siis pidä meiltä tekemistä lähivuosi(kymmeninä) puuttuman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti