13.1.2019

Sähköä ilmassa

Laiskasta tahdista blogin päivityksessä johtuen rakentamisen monta vaihetta on jäänyt raportoimatta, ja kun viime kerralla taisi tulla luvattua jotain blogin ajan tasalle toimittamisesta, niin ei kai tässä auta kuin ryhtyä!

Tällä kertaa tarinan aiheena sähköjen suunnittelu ja toteutus, monen mielestä epäilemättä ääreismielenkiintoinen aihe... Joka tapauksessa, vaikka perinnetaloa ollaankin tekemässä, on siirretty hirsitalo uudisrakennus, jota koskevat kaikki nykyajan rakennusmääräykset. Rakennuslupaa haettaessa pitää paikalliseen rakennusvalvontaan toimittaa suunnitelmia ja kuvia jos jostakin aiheesta, mutta hämmästyttävää kyllä, sähköistä ei sitten ensimmäistäkään, ei sitten missään rakentamisen vaiheessa, tai ainakaan meiltä ei kukaan sellaisia ole tullut kysymään. Käyttöönottoluvan saamiseksi pitää esittää sähköasennusten tarkastuspöytäkirja, siinä kaikki, mutta ehkä kyseinen asiakirja kertoo rakennusvalvonnalle kaiken olennaisen asiasta, mene ja tiedä. Pitänee vielä tutkia olisiko jotain kuvanpoikasta pitänyt lähettää esimerkiksi sähköyhtiöön, ja jos jollain lukijoista on tähän liittyen parempaa tietoa, niin valistakoon ihmeessä meitäkin!

Joka tapauksessa, sähköä taloon haluttiin kun päreen valossakaan ajatuksen romanttisuudesta huolimatta ei ajateltu elellä. Ja kun kerran kukaan ei määrännyt suunnitelmia ammattilaiselta tilaamaan, niin kätevä emäntä ja kätevä(mpi) isäntä tekaisivat suunnitelmat ihan omin pikku kätösin, kas näin;



Piirsimme kaiken kaikkiaan kolme tällaista karttaa - yhden valaistuksesta, yhden pistorasioiden sijoittelusta ja yhden talon koneista ja laitteista, ja niihin oli sähköasentajamme enemmän kuin tyytyväinen, kuka nyt ei näin laadukkaaseen työhön olisi! Asentajan mielestä olimme tosin pienesti liioitelleet valokatkaisijoiden määrissä, esim. keittiössä ei kaikkia valoja kuulemma tarvitse voida käyttää kaikista ilmansuunnista (keittiöön johtaa kolme oviaukkoa), mikä kuulosti tarkemmin ajatellen itsestämmekin ihan järkevältä, ja on myös käytännössä osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Kaikkinensa tähän astisella asumisen kokemuksella tuntuu, että ihan hyvät sähköt tuli suunniteltua (sillä kyllähän vanhaan taloon aina pari jatkojohtoakin kuuluu).

Vanhoissa taloissa sähköt on usein vedetty ns. pintavetoina. Nykyrakentamisessa, vaikka mitään kovin monimutkaisia laitteita tai järjestelmiä ei meille ollut tulossakaan, on sähköjohtojen määrä moninkertainen esim. siihen, mitä tässäkin talossa alunperin on ollut. Näin ollen päätimme jo varhaisessa vaiheessa, että sähköjohdot tullaan piilottamaan seinien levytyksien taakse niissä seinissä, joihin oli tulossa tapettia, vastaavasti valokatkaisijat ja pistorasiat keskitettiin pääasiassa levytettäville seinille, vaikka jokusia toki asettuu pinta-asennuksina myös hirsipinnalle jääviin seiniin. Seinien koolaus sinällään oli ihan oma lukunsa, koska kovin suoraa seinää ei talosta tuntunut löytyvän, mutta siitä lisää vaikka sitten kun talon isäntä on tuosta p...maiseksi osoittautuneesta urakastaan toipunut.



Näkyvillä paikoilla sijaitsevien pistorasioiden ja valokatkaisijoiden halusimme edustavan perinteistä ilmettä, pieni mutta lopulta yllättävänkin näkyvä osa talon sisustusta ja tyyliä. Nykyään saatavilla on monenlaisia vanhaan taloon ulkonäollisesti sopivia, mutta nykyaikaista tekniikkaa edustavia sarjoja. Meidän valintamme oli Schneiderin Renova-sarja, jonka muotoilu edustaa vanhaa tyyliä, mutta jonka hinta moneen muuhun sarjaan nähden oli edes jossain määrin meidän kukkarollemme sopiva. Ainoa miinus sarjalle meneekin kosteisiin tiloihin soveltuvien osien puutteesta. Pitkään punnitsimme tarvikkeiden tilaamista / hakemista Virosta, jossa tuotteiden hinnat ovat Suomen hintoja edullisempia, mutta päädyimme ne kuitenkin tilaamaan helpoimman kautta eli omalta sähköasentajaltamme. Ja kun asennusajankohdalle sattui tukkurillakin joku pieni alennuskampanja, jäi hintaero lopulta melko pieneksi, ja prosessi vastaavasti meidän kannaltamme hurjan paljon helpommaksi. Ja nyt kun rasiat ovat paikoillaan, ilahduttavat ne meitä itseämme ihan päivittäin, minkä lisäksi moni meillä vieraillutkin on niihin kiinnittänyt huomiota, panostus siis kannatti!





Ensi kerralla voisinkin jatkaa samaa aihetta sivuten, eli pohtia valaisinvalintoja, palataan siis asiaan!

2 kommenttia:

  1. Ihan ensiksi, iso kiitos blogistasi! Olen sen kahlannut sanasta sanaan läpi viime päivien aikana (luku-urakkaa helpotti sattumalta viime päiviin osuneet bussimatkat 2 h/suunta). Tykkään otteestasi, asenteestasi ja tavastasi tuottaa tekstiä - sen lisäksi että projektinne on huikea ja huikean kiinnostava!

    Oma projektini sutii tyhjää lähtökuopissaan ja vaikka en ole siirtämässä mitään mihinkään, niin koin yhtymäkohtia monissa paikoin lukiessani blogiasi. Olen muuttamassa perheeni kanssa entiseen mummilaani ja siis tekemässä paluumuuttoa (pikku)paikkakunnalle josta olen kotoisin. Never say never! Meillä on edessä melko mittavaa remontointia jota halutaan tehdä vanhaa kunnioittaen mutta siten että lopputulemana olisi perhe-elämää kestävä, käytännöllinen, toivottavasti loppuelämän koti. Tässä sivussa olen jotenkin päässyt hurahtamaan näihin vanhoihin taloihin ja etenkin tämänmuotoisiin taloihin kuin teidän (sekä meidän). Mikäli et ole aivan kyllästynyt vanhoihin taloihin ja niistä jaaritteluun, voit kurkata minun tulevaa projektiani http://tarinoitapenttilasta.blogspot.fi

    Ps. Eniten samaistuin roinan ja siivoamisen määrässä. Ja Huom me olemme vasta aaaaaaivan alussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Sanna, ja anteeksi, että kommenttiisi vastaaminen kesti IKUISUUDEN! KIITOS ihanasta palautteestasi, kiva kuulla, että tykkäät tuotoksestani ja meidän tekemisistä :) Kävin vilkaisemassa myös sinun blogiasi, pitää ottaa aikaa ja lukea enemmänkin sopivassa välissä, komean näköinen talo on teilläkin! Mukavaa puuhaa tämä vanhojen talojen kanssa temmeltäminen, eikö vaan? Rennolla asenteella pärjää pidemmälle kuin pingottamalla, eikä se tarkoita sinne päin tekemistä, vaan mun mielestäni enemmänkin tekemisestä nauttimista. Ollaan kuulolla, tsemppiä teille, muistakaa ottaa välillä iisisti, vaikka tekemisen ilo viekin menneessään!

      Poista