Vinttiä ja välipohjaa

Blogikertomukset urakan eri vaiheista eivät välttämättä noudattele tekemisten kronologista järjestystä, koska kaikkea ollaan tehty sulassa sovussa ja sekaisin, vähän ´mitä milloinkin´- meiningillä. Työjärjestys on osin määräytynyt käytettävissä olevan ajan ja rahan mukaan, välillä sään sallimien rajoitusten puitteissa, mutta aika usein ihan sen mukaan, mitä milloinkin on huvittanut tehdä. Kesäkuun 2012 alkupuolella meitä huvitti ryhtyä ullakon ja välipohjan eristeiden tyhjennykseen, joten siihen siis.

´Aarteita talosta ja tontilta´- välilehdellä olen tästä työvaiheesta jotain jo kertoillutkin, mutta kerrottakoon tässä vielä uudelleen. Ensimmäinen vaihe (taas kerran) oli tyhjentää tilasta kaikki ylimääräinen ryönä. Joskus ihan lapsena muistan kerran päässeeni kurkistamaan vintille eteisen katossa olevan luukun kautta, minkä jälijltä mielessäni oli näky läjästä sekalaisia, vanhoja kenkiä. Muistikuvani ei ollut väärä, ja tällä kertaa vintille kurkistaessamme nuo vanhat, pölyiset ja parittomat  kengät toivat jostain syystä mieleen keskitysleirin, vaikka mitään erityistä perustettä tällä mielikuvalle ei todellisuudessa toki ollutkaan. Kenkien päätymiseen vintille ei oikeasti liittyne mitään dramatiikkaa, päinvastoin - vintille kannattaa hyvinkin viskata esimerkiksi vanha saapas, jolle voi milloin tahansa löytyä uutta käyttöä...

...tai vaikkapa kolme puolikasta rukkia, joista voi aina tarvittaessa ja tuurilla koota yhden kokonaisen!

Ensimmäinen satsi vintin roinaa lähti ikkunan kautta isän kaivurin kauhaan (taas niin kätevää!), ja sitä kyytiä kaatopaikalle, toinen satsi taas sai suoraan kauhaan kunnon kylvyn painepesurista, ja sitä kautta siirtyi navetan parvelle odottamaan aikoja parempia ja sortteerausta ajatuksella. Voi sitten taas parin vuoden päästä ihmetellä, että mitä sitä tälläkin kaikella kuvitteli oikein tekevänsä. Mutta totta puhuen, tässä vaiheessa olemme pyrkineet säästämään kaiken sen, minkä pois heittäminen yhtään epäilyttää, ja mieluummin harkitsemaan asiaa uudemman kerran myöhemmässä vaiheessa, kerran hävitettyä kun ei enää saa takaisin.

Varsinaiseen välipohjan eristeiden tyhjennykseen olimme tilanneet imuriauton, joutumatta asiaa lopulta edes sen enempää harkitsemaan. Sinänsä laadukkaalla Suomi24 - keskustelupalstalla joku oli toki hintoja hämmästellessään kironnut kaikki Suomen imuriautoyrittäjät helvetin ikuiseen tuleen, mutta me päätimme lapiohommien sijasta säästää tähän kuluvan rahan mieluummin jostain muusta kohdasta, ja tilata paikalle ammattilaiset. Eräänä kauniina päivänä pihaan kaarsivatkin Hämeen Erikoistyön kaverit, jotka hoitivat homman ihan kympillä ja hyvällä meiningillä, lämpimästi voimme kyseistä firmaa suositella!

Imuriauton putkesta menivät suhteellisen näppärästi läpi kaikki nyrkkiä pienemmät mykkyrät, ja kahteen mieheen yhdessä työpäivässä tuli vintti imuroitua ihan vimpan päälle puhtaaksi. Imurointihommassa meidän tapauksessamme syntyi säästöä siitä, että imuroitu roina voitiin välillä käydä tyhjentämässä omaan mäkeen, saaliina kun oli vain orgaanista, maatuvaa jätettä, kuten sahanpurua ja sammalta. Jos jäte olisi pitänyt kuljettaa lähimmälle kaatopaikalle, olisi urakkaan mennyt noin 1,5 päivää, ja eurojakin sen mukaisesti.

Tärkein asia eristeiden tyhjentämisessä oli tietysti havainto siitä, että kaikki siellä purujen alla näytti kuivalta ja hyvinvoivalta, kuten mm. tuo eristeiden alta löytynyt sanomalehti vuodelta 1893, ks. ´aarteita talosta ja tontilta´. Ja kohtuuden nimissä kehuttakoon myös noita vintille viskattuja kenkiä - ei noista isäni pikkupoikana puhkikäyttämistä ehkä salonkikelpoisia enää tullut, mutta piirongin päälle passelit kuitenkin;