Talvilomaviikkomme päätteeksi talosta jäi pystyyn enää pelkkä torso, eli nätisti notkollaan oleva hirsirunko. Tässä kohden me nostimme kädet pystyyn, ja luovutimme pytingin hirsimiesten ja konetyövoiman armoille. Tähän työvaiheeseen ryhdyttäessä oli edelleen vielä epäselvää, saataisiinko talosta juhannuskokkoa kummempaa ilonaihetta, sillä vasta kehikon "palastelu" toisi varmuuden hirsien lopullisesta kunnosta. Kuuleman mukaan moni hirsi päältä kaunis ja silkkoa sisältä, eli sinällään ihan kohtuullisen kuntoisen näköinen hirsi saattaisi purkuvaiheessa paljastua läpilahoksi ja sitä kautta meidän unelmamme muuttua mutkat suoristavaksi Älvsbytalon tilaamiseksi... Wikipedian mukaan muuten tuo siteeraamani sanonta kokonaisuudessaan kuuluu "Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren". Ja tuon silkon siis tarkoittaessa leipää, jota etenkin 1600-luvun suurten kuolonvuosien (?) aikaan piimästä ja männyn kaarnan alla olevasta nilasta valmistettiin. Sinällään osuva sananparsi tähän kohtaan, juhannuskokon lisäksi voitaisiin siis ryhtyä leivontapuuhiin, jos oikein huono tuuri kävisi...
Tärkeänä työvaiheena ennen purkutyön aloittamista on hirsirungon dokumentointi, eli hirsien numerointi ja kirjaaminen. Suuressa innokkuudessamme olimme tarjoutuneet tämän vaiheen myös itse tekemään, mutta hirsimiehiltä saimme melko suoran kommentin, jonka mukaan parasta olisi jos numeroinnin tekisi sama taho, kuin sittemmin sen pystytyksenkin. Ok, asia ymmärretty, ehkä näin on tosiaan parempi. Meidän osaltamme ainoa vaatimus numerointiin liittyen koski näin ollen tulevan kodinhoitohuoneemme seinää, jossa näkyivät vielä hirsien numerot talon edellisestä siirrosta, eihän tämä talo nyt ensimmäistä kertaa ollut pappia kyydissä. Uudet numerot halusimme nimittäin vanhojen numeroiden viereen tarkoituksena jättää näin oma jälkemme talon historiaan.
Tavallaan harmillista, vaikka projektin ennusteen kannalta tietysti iloista, mutta purkutyöt sujuivat niin sukkelaan, että itse emme päässeet niitä seuraamaan kuin netin kuva-albumin muodossa, palkkatöiden pidellessä meitä etäisyyden päässä työmaalta.
Tuota silkkoa ei suuremmin sitten purkuvaiheessa paljastunut, vaan hirret saatiin talteen kuuleman mukaan jopa parempikuntoisina kuin mitä ammattilaisetkaan osasivat odottaa. Tai no tätä me emme ammattilaisten suusta suoraan ole kuulleet, mutta kuulopuheena mutkan kautta kuitenkin. Ja jos totuus olikin sitten toinen, niin me mielellämme jäämme tähän iloiseen uskoon.
Toisena ilonaiheena projektin purkupäässä oli talon leivinuunin alta paljastunut kallio, joka toi tyhjän talon paikalle uutta ilmettä vanhempieni pihapiiriin. Kuten olettaa saattaa, oli talon paikka silloin aikanaan katsottu järkevästi kallion päälle, vaikka sittemmin talon molemmat päädyt olivatkin päässeet notkahtamaan, uunin alusen pitäessä sitkeästi pintansa. Tuosta kalliosta saatiin mukava katseenvangitsija "uuteen pihaan", eikä vanhaa talonrohjoa kukaan tainnut sitten lopulta jäädäkään kaipaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti