Talopaketteja ja "talopaketteja"

Ihan tämänkertaisen blogikirjoituksen alkuun todettakoon, ettei meillä ole mitään talopaketti- tai muunkaanlaisen nykyrakentamisen vastaista ohjelmaa tahi julistusta, eikä tähän meidän omaan valintaamme liity mitään elämää suurempaa idealismia. Jokainen valitsee itselleen parhaan vaihtoehdon, ja tähän perinnerakentamisen tyyppiseen ratkaisuun mekin päädyimme oikeastaan aika sattumalta, kun talo vähän niinkuin "tipahti" meille. Kyllähän tähän on tullut hurahdettua ihan kunnolla, ja suunnitelmat tulevan pihapiirin ja elämäntavan suhteen ovat suuret, mutta kunhan nyt katsotaan mihin saakka rahkeet riittävät. Sitäpaitsi puritaaneimmat alan harrastajat eivät tällaista siirtoprojektia edes perinnerakentamiseksi laske, joten ketäpä me olisimme muita arvostelemaan.

Juuri pääsiäisen 2014 alla meidän "talopakettimme" oli saatu kourakuormaajan, lavetin ja traktorin avulla kuljetettua tontille. Täytyy sanoa, että hieman meitä taisi huimata tuo näky - mistä tässä kukaan voi päästä alkuun, miten kauan tässä voi parhaimmillaan / pahimmillaan kestää, ja mitä tämä lysti oikein mahtaa maksaa...

...mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, eikä auta itku markkinoilla, ja mitä näitä sopivia sanontoja nyt onkaan. Eikähän tämän palapelin kimppuun käyminen lopulta ollut meidän hommamme, vaan sitä varten olimme palkanneet ammattilaiset, ja meidän näkemyksemme mukaan meidän koko projektimme kannalta ne tärkeimmät ammattilaiset, kun kyse on kuitenkin aika tavalla erikoisosaamisesta. Palataan erilaisten ammattimiesten valintaan hieman myöhemmin, mutta nyt jo voimme paljastaa, että tässä kohdassa valintamme on kyllä osunut ihan nappiin!

Kehikon kasaukseen valmistautuminen otti oman aikansa, sillä esimerkiksi hirsien lajittelussa oli tekemistä;

"Hirsien vetely" voi tarkoittaa myös tätä!

Tässä vaiheessa projektia meillä itsellämme riitti tekemistä korvaushirsien hankkimisessa. Tällaisessa vanhassa talossa alimmat hirsikerrat tapaavat olla heikossa kunnossa, ja käytännössä tässäkin tapauksessa kaksi alinta kertaa meni kokonaisuudessaan vaihtoon. Sopivinta tavaraa olisi jostain toisesta vanhasta kohteesta purettu vanha ja samanpaksuinen hirsi, ja mahdollisimman pitkinä pätkinä, sillä ympärysmittaa yhdellä hirsikerralla olisi noin 55 metriä. Tuumasta toimeen ja ilmoitusta lehteen, Bauhauseista ja Byggmaxeista kun tällaista tavaraa on turha lähteä etsimään;

Laitoimme ilmoituksen kolmeen lehteen; kahteen paikallislehteen, sekä Maaseudun Tulevaisuuteen, johon lisämaininnaksi laitettiin haluttu alue Pirkanmaa. Ja täytyypä sanoa, että puheluiden määrä tuli ja yllätti - kahden viikon aikana soittoja tuli n. 30! Työkavereilla oli naurussa pitelemistä, kun normitöiden lomassa tein touhukkaasti hirsikauppoja ja jutustelin mukavia kaikenlaisten isäntien kanssa - soittajista kaikki tosiaan olivat miespuoleisia, ja pääasiassa jo hieman ikääntyneempiä. Hirsitarjousten ohella sain mm. suosituksia tietyistä "Käytännön maamies" - lehden irtonumeroista, joissa olisi juuri meidän projektiamme silmälläpitäen osuva artikkeli, toisaalla taas joku sohlasi puhelimensa kanssa ja jätti vastaajaviestiksi vain pari perkelettä, mitä sitten hieman nolostellen pyyteli myöhemmin anteeksi. Jos joku kehtaa väittää suomalaista "maajussia" jöröksi ja hiljaiseksi, niin siinä kohtaa minun on noustava barrikadeille - niin monta hulvatonta ja hauskaa puhelinkeskustelua nimittäin tulin käyneeksi. Jos sydämeltäni olen maalainen aina ollutkin, niin tämän myötä minusta tuli kyllä vannoutunut fani!

Soittojen perusteella katsottavia kohteita valikoitui lopulta kymmenkunta, osan kävin katsomassa itse, osaan ennättivät paremmin meidän hirsimiehemme. Parhaimman kuuloisesta lähdettiin liikkeelle, mutta "huteja" tuli osin erilaisten hinnoittelunäkemysten, hirsien huonon kunnon, liian paksuuden tai ohuuden vuoksi, lisäksi versioita oli myös siitä, mikä on hyvin säältä suojassa ja mikä ei. Lopulta kauppoihin päästiin Ikaalisista löytyneistä, joitakin vuosia sitten puretun riihen hirsistä, jotka näyttivät tältä;

Kun sitten tontilla saatiin hirret järjestykseen ja korvaushirttä kehiin, niin kehikkomme lähti kuin lähtikin nousemaan, hirsi hirreltä ja kerros kerrokselta;

Tähän taloon ei siis talopaketin saapumisen jälkeen ihan samana päivänä kytketä vesiä päälle, mutta meidän mielestämme tämä näyttää jo hurjan hyvältä...

...ja hurjan hyvältä näytti muuten myös yksi hirsienkatsastusmatkalla nähty ennätyseteinen; kyseisellä hirsikaupustelijalla oli nimittäin sellaisessa ihan tavallisen kokoisessa eteisessä 11 kristallikruunua - KELATKAA!!! Hirsistä ei tuon kaverin kanssa tullut kauppoja, mutta heti lottovoiton osuttua kohdalle tulee kyllä, sillä tarjolla oli 1800-luvun lopun kaksikerroksinen viljamakasiini, joka olisi aivan täydellinen vierasaitta meidän pihaamme. Lottoamaan siis.