Maaliskuun lopulla 2014 päästiin vihdoin lopun alkuun talon purkuhommissa. Tähän mennessä olimme siis tyhjentäneet talon kaikesta vuosien mittaan kestyneestä ryönästä, imuroineet välipohjasta eristeet, ottaneet talteen kaikki talon väliovet karmeineen, kantaneet ulos tiili tiileltä kolme tulisijaa, purkaneet seinät hirrelle niin sisältä kuin ulkoakin sekä nostaneet lattiat ylös. Samaan aikaan toisaalla olimme hankkineet tontin, kantaneet aimo läjän vanhaa ryönää jätelavalle (taas), purkaneet korjauskelvottomassa kunnossa olleet piharakennukset, raivanneet metsittynyttä pihaa sekä rakennuttaneet tulevan talon perustukset. Paperitöihinkin oli jouduttu, suunnittelutarveratkaisun, rakennusluvan ja lukuisten muiden lomakkeiden muodossa, niistä enemmän tarinaa sitten jossain vaiheessa. Projektin alkumetreistä oli tässä vaiheessa kulunut 2,5 vuotta, missä ajassa moni muu olisi ehtinyt jo pari jouluakin uudessa kodissaan viettää - ja silti me olimme jo pidemmällä kuin ikinä olisimme uskaltaneet edes haaveilla. Hidas hämäläinen kai saa tuuletella näilläkin saavutuksilla?
Näiden parin viime vuoden aikana olemme kaikki lomat pyhittäneet tälle projektille, ja talviloman varalle oli suunnitelmana katon purku ja ikkunoiden irrotus, eli viimeiset vaiheet ennen työn luovutusta meidän projektimme tärkeimmille ammattilaisille eli "hirsimiehille". Muistin virkistämiseksi kuva talosta silloin, kun se vielä oli allekirjoittaneen lapsuudenperheen koti;
Kuvan vasemmanpuoleinen kuisti oli purettu kattojiirin kautta hirsiseinään vuotaneen veden vuoksi jo projektin aiemmassa vaiheessa, ja ennen katon kimppuun käymistä otimme kohteeksi oikeanpuoleisen kuistin. Tuumasta toimeen...
... ja avokuistin kautta terassiksi!
Vanhan talon kanssa puuhatessa yksi hauskimpia asioita on yllättävät löydöt, eikä tässä mielessä kuistin purkukaan tuottanut pettymystä; kuistin seinäpaneelin takaa hirsiseinään niitattuna löytyivät nämä, mitä ikinä sitten ovatkaan... Ja seinään (tai oikeammin hirteen, koska tätä seinäähän ei siis enää ole) nämä myös jäivät, ja toivottavasti tulevat sitten pystytysvaiheessa taas meitä vastaan!
Kuistin purkamisen jälkeen oli aika hypätä katolle ja ryhtyä heittelemään tiiliä alas. Jälleen kerran isän kaivurista oli meille korvaamaton apu, niin rakennustelineen kuin jätelavankin muodossa. Ja kyllä, oli meillä turvavaljaatkin, mutta käyttämättä vain jäivät, kun katolle kiipeäminen kävi niin kätevästi ilmankin... Syyllinen nostakoon kätensä ylös, pitkää miinusta pukkaa! Vanhoille betonitiilille olimme ajatelleet uutta käyttöä piharakennusten kattojen kohentamisessa, mutta lopulta niiden kunto ei kuitenkaan antanut toiveita suurestakaan hyödystä, minkä lisäksi tiilien ehjänä alas ottaminen olisi vienyt aikaa merkittävästi kauemmin. Tienpohjaksihan ne sittemmin päätyivät, hyötykäyttöä kai sekin.
Jos isän kaivurista onkin ollut hyötyä meille, niin on myös ollut naapurin isännän Jupen koneista, naapurista kun löytyy vermeet ja vehkeet joka lähtöön, tässä tapauksessa katon purun seuraavaan vaiheeseen;
Talvilomaviikon tuloksena olikin sitten seuraavaan työvaiheeseen aika tavalla valmisteltu paketti, voisi kai sanoa että riisuttu versio...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti