Tasakerrassa!

Perjantaina 25.7. koitti yksi projektin merkkipaaluista, kun runkoon saatiin viimeinen hirsi paikalleen, YES! Hetki taisi olla todella tervetullut myös hirsimiestemme mielestä, sillä kuumin viikko 50 vuoteen ei ole ihan se houkuttelevin olosuhde pitkien ja painavien hirsien kanssa korkeilla tellingeillä auringonpaahteessa temmeltämiseen. Tasakertaan pääsyn kunniaksi työmaalla nautiskeltiin tasakertakahvit, kuinkas muuten;

Tasakertaan pääsy on iso asia monessakin mielessä. Vanhan rungon pystyttäminen on projektimme eittämättä kallein ja samalla hintalapun osalta vaikeimmin etukäteen arvioitava yksittäinen osa-alue, joten näin maksajan näkökulmasta ja kukkaron kannalta tähän vaiheeseen pääsy on meille mieluisaa. Tämän osa-alueen onnistuminen ylipäätään oli vielä muutama kuukausi sitten iso kysymysmerkki, joten myös siinä mielessä helpotuksen tunne on aika valtaisa. Tästä eteenpäin rakentaminen on lähempänä "normaalia" rakentamista, jota vain osittain tehdään kertaan jos pariinkin käytetyillä rakennusmateriaaleilla, kuten lattialankuilla ja väliovilla. Tasakertaan pääsy on myös ollut hirsimiehiltämme valtaisa ponnistus, sillä hirttä on nyt pistetty pinoon reilun kilometrin verran. Pellavarivenauhaa kerrosten välissä on n. 1,5 kilometriä, ja puutappeja on veistetty ja moukaroitu kerrosten väliin ainakin sellaiset 700 kappaletta. Kiitos ja kumarrus, Hirsiberia Ky, olette loistavia!

Rungon pystytystä on ollut hienoa seurata. Vanhoilla sijoillaan talo oli edestäpäin katsottuna molemmista päistään painunut, niin että talon muoto muistutti ylösalaisin olevaa U-kirjainta. Päädystä katsottuna talo oli lähinnä tupla-S, niin kiemuraan se oli vuosikymmenten saatossa vääntynyt. Yksittäiset hirret näyttivät mikä mihinkin suuntaan mutkaiselta. Mutta niin siitä vain saatiin suora runko aikaan, ihme ja kumma. Tai no, sisäpuolen koolauksia joskus tulevaisuudessa tehtäessä voidaan olla eri mieltä, mutta joka tapauksessa parannus on merkittävä. Tässä kohtaa on jo helppo hymyillä, mutta kyllä itseäkin nyt ihan hirvittää, mihin sitä tuli silloin ryhdyttyä. Jollain tapaa tietoisuus koko hankkeen riskeistä iskee kunnolla vasta nyt, ehkä ihan hyvä niin... Entä suosittelisinko muille samaan ryhtymistä? Vastaus on varovainen ehkä, mutta tarkennetaan vastausta projektin edetessä.

Hirsitaloa siirrettäessä menetetään paljon talon omaa historiaa, mutta aina jotain saadaan mukaankin...

 

 

 

 

...unohtamatta sitä kaikkein pikkuisintakaan palaa, 20 cm:n minihirttä, joka ihme kyllä pysyi tallessa niiden kaikkien palapelinpalasten joukossa, ja joka taas on takaisin omalla tärkeällä paikallaan;

 

 

Hirsirungon saavuttaessa tasakerran tuli ajankohtaiseksi myös siivoaminen, sillä rungon sisäpuolelle oli tapitusta varten tehtävän porauksen ja muun veistotyön myötä kertynyt melkoinen määrä sahanpurua, puunpätkiä ja muuta moskaa. Ja koska rossipohjaiseen perustukseen ei kannata jättää maatuvaa materiaalia hajoamaan, ei auttanut kuin käydä kiinni haravaan ja ämpäriin, mitäpä sitä yhtenä kesän kuumimmista päivistä muutakaan tekisi?

 

 

Projektin seuraavana vaiheena on edessä kattorakenteiden teko, tavoitteena kun on saada runko aluskatteen alle säältä suojaan ennen syksyä. Ensin pidetään kuitenkin pari päivää vapaata, mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa!