Ikkunaprinsessa

Kuten jo niin monella lomalla tähänkin saakka, myös kesäloman 2014 varalle on projektin parissa tekemistä vähintään riittävästi, eikä muuta lomaohjelmaa ole tarpeen miettiä. Tekemisille ei näy loppua, mietittäväksi jää vain missä järjestyksessä asioita tekisi. Osalle tekemisistä on oma paikkansa ja aikansa, ajankohtaisten asioiden sanellessa tahdin, osaa asioista voi edistää silloin kun sopivasti aikaa ja inspiraatiota löytyy. Välillä tiedossa oleva tekemisen määrä tuntuu suorastaan musertavalta ja tulevien vuosien "lomat" työleirien loppumattomalta nauhalta, mutta itsehän olemme tähän ryhtyneet. Mitäs läksit, voisi joku todeta... toistaiseksi kuitenkin fiilikset ovat olleet reilusti plussalla, ja ne musertavat tietoisuuden hetket vain ohivilahtavia aavistuksia, hyvä niin. Omalla kohdallamme olemme todenneet tärkeäksi välillä puuhata juuri niitä juttuja, joiden tekeminen innostaa ja inspiroi, vaikka aikataulullisesti ne jutut eivät olisikaan kiireellisesti tehtävien listalla. Vai mitä luulette, onko pihan vanhan leikkimökin muuttaminen kesäkanalaksi juuri nyt prioriteetti, kun samaan aikaan hirsirunko vasta nousee? No ei ehkä ole, mutta kivaa se kyllä on, ja siksi sitä pitää tehdä nyt!

Palataan kesäkanalaan hieman tuonnempana, ja mietitään nyt hetki ikkuna-asioita. Kun vanhaa hirsitaloa siirretään uuteen paikkaan, muuttuu samalla talon status vanhasta talosta uudisrakennukseksi. Tästä seuraa energiataloudellisia haasteita, kun vanhoilla rakennusosilla ja perinteisillä menetelmillä pitää yltää tämän päivän energialukuihin, säilyttäen samalla rakenteiden vaatima hengittävyys. Ikkunoiden kohdalla tämä kaikki tarkoittaa sitä, että talon vanhat ikkunat eivät täytä energiavaatimuksia, eikä niitä näin ollen voida tässä uudessa talossamme käyttää. Tässä kuuluu olevan aika paljon eroja eri kaupunkien rakennusviranomaisten välillä, ja huvikseni tarkistin asian myös meidän valvojaltamme - joka ei lähtenyt kanssani asiasta edes keskustelemaan. Vanhat ikkunat ovat nounou, ja piste, ehkä jopa huutomerkki. Eikä siinä mitään, talon vanhat ikkunat olivat kyllä aika pommissa kunnossa, minkä lisäksi niitä oli eri kokoisia ja mallisia, joten ehkä ne nyt vaan on järkevä siirtää syrjään...

...lukuunottamatta toisen kuistin pikkuruutuisia ikkunoita, jotka nekin olimme mielissämme jo kertaalleen hyvästelleet. Kuistin purkuun ryhdyttäessä ikkunat nimittäin näyttivät muun kuistin ohella suunnikkaan muotoisilta, ja puuosat mustilta ja jäkälää kasvavilta, eivät siis millään muotoa pelastamisen arvoisilta. Ikkunat irrotettiin pois purkamisen tieltä, ja siirrettiin syrjään odottamaan hävittämistään. Ikkunoiden pyörittyä aikansa jaloissamme purkutyömaalla, mielessämme alkoi kuitenkin kehittyä suunnitelma - ehkä pokat eivät lopulta olisikaan niin huonossa kunnossa, ehkä niistä vielä saisikin jotain aikaan?

Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan, siispä suunta ikkunankunnostuskurssille! Sopiva kurssi löytyi Metsäkylän navetan tarjonnasta, päivän mittaisena perusasioiden opiskeluna ikkunapajalla, jossa ammattilaisen opastuksella tutustuttiin ikkunanentisöinnin työvaiheisiin ja joita itsekin sitten käytännössä kokeiltiin. Yhden päivän kurssilla ei ammattilaiseksi opi, mutta niin kauan kun ikkunanpokien puuosat ovat kunnossa, pääsee päivänkin opeilla eteenpäin, ja uskaltaa paremmin kotioloissa kokeilla. Itselläni oli matkassa mukana yksi kuistin ikkunoista, ja kun ammattilainen suorastaan vaati nämä oikeasti vanhat ikkunat säilyttämään ja kunnostamaan, oli asia sillä selvä, näin myös tapahtuisi.

Tulevan kuistin ikkunoita on kuusi "pokallista", kaksi hieman kapeampaa ja neljä leveämpää, ruutuja aina 11 / poka. Uudesta kuistista on tulossa vanhaa suurempi, jolloin pari pokaa samalla mallilla pitää vielä teettää lisää, nämäkin on tarkoitus itse lasittaa, kitata ja maalata. Ja jos tässä ei olisi vielä riittävästi hommia, niin onneksi meille on tulossa toinenkin kuisti. Ja siihen kuistiin ikkunat, joissa on aina 15 ruutua / poka, näitä yhteensä viisi pokallista. Kävi nimittäin niin onnellisesti, että eräästä toisesta purkutalosta satuimme saamaan ikkunat, jotka ovat riittävän samanlaiset, jotta äkkivilkaisulla eroa ei edes huomaa, toisaalta taas ikkunoiden erilaisuus on hauska yksityiskohta. Mallit alla, mitäs tuumaatte?






















Tässäpä puuhaa sitten riittääkin, veikkaan että ihan ei yksi kesäloma taida riittää, kun ei satu olemaan se loman ainoa homma... Yhteensä vanhoissa ikkunoissa siis 141 laitettavaa ruutua. Tässä kohtaa saanen täytettyä vanhojen ikkunoiden pelastamiseen liittyvät intohimoni, eikä liene ihme, että tunnen suurta helpotusta siitä, että ne talon kaikki muut ikkunat tulevat uusina? Suurta helpotusta tunnen myös siitä, että Oliverin kanssa olemme sopineet hänen käyttävän tulevaisuudessa näiden ikkunoiden pesuun yhtä monta työtuntia kuin minä tulen käyttämään niiden kunnostamiseen - pariin vuoteen (tai vuosikymmeneen) ei näiden peseminen tule olemaan minun huoleni. Onneksi.